Kaikki nyökkäävät: yksiselitteisen tärkeä työhyvinvointi!
Niin nyökkään myös minä. Työhyvinvoinnista keskustellaan monissa yhteyksissä intohimoisesti ja työhyvinvoinnin edistäminen on kaikkien nyökkäämä tavoite. Kuitenkaan yksiselitteistä määritelmää ei koko termistä ole saatavilla, puhumattakaan mallista, jolla sitä edistää.
Myös arkipäivän ilmiöt työpaikalla hämmensivät: Mirja Mallikkaalle työhyvinvointia edistää vastuu ja vapaus. Samaa työtä tekevä kollega Lauri Loistava vieressä tuskastuu puuttuvista ohjeista. Henna Helmi stressaantuu työpaikan yhteisestä jumppahetkestä, kun taas kollegan Jari Jylhän silmät sädehtivät intoa täynnä.
Jäin miettimään, miksi niin yksiselitteisen tärkeästä työhyvinvoinnista ei meinaa saada kiinni. Tätä kysymystä aloin selvittämään toden teolla muutama vuosi sitten ja tässä blogissa tarjoan (tähän mennessä) parhaimmat oivallukseni työhyvinvoinnista ja työhyvinvoinnin käsitteestä:
Oivallus 1. Menestys on hyvinvoinnin sivutuote!
Työoikeusjuristin urani yhden tärkeimmistä oivalluksista minulle tarjosi edesmennyt F1-lääkäri Aki Hintsa sanoittamalla ajatuksen siitä, että menestys on hyvinvoinnin sivutuote. Ilman työhyvinvointia ei synny menestystä – ainakaan pitkällä aikavälillä.
Työterveyslaitoksen mukaan tutkimukset osoittavat, että työhyvinvoinnilla on merkittävä myönteinen yhteys yritysten tulosmittareihin kuten tuottavuuteen, voittoon, asiakastyytyväisyyteen, työntekijöiden vähäisempään vaihtuvuuteen, sairauspoissaoloihin ja tapaturmiin.
Oivallus 2. Onko työhyvinvointi yksiselitteistä – on ja ei.
Se, mitä on työhyvinvointi, voi tarkoittaa eri asiaa eri yksilöille, eri aikoina ja eri konteksteissa aina tulokulman mukaan. Ensinnäkin työhyvinvointi on hyvin subjektiivinen käsite. Se, mikä Mirja Mallikkaalle tuo työn imua, voi johtaa stressiin Lauri Loistavan osalta. Toisaalta työhyvinvointi on aikaan ja kulttuuriin sidottu, mikä luo oman ulottuvuutensa. Työhyvinvointi ja sen käsite saa myös erilaisia painotuksia eri maissa, mikä johtuu mm. eroista työmarkkinoiden ja tuotannon rakenteessa sekä hyvinvointivaltion laajuudesta.
Myös tieteellinen lähestymiskulma teemaan vaihtelee. Työ- ja organisaatiopsykologian lähdekirjallisuudessa on esitetty, että työhyvinvoinnin käsitettä voi olla jopa mahdotonta objektiivisesti kategorisoida. Eri lähteissä onkin suhteellisen yhteneväisesti esitetty, että työhyvinvointi on todella moniulotteinen termi.
Oivallus 3. Tähän mennessä paras löytämäni määritelmä työhyvinvoinnille.
Jatkoin kuitenkin edelleen sitkeästi työhyvinvoinnin määritelmän etsimistä. Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaatiossa. Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa.
Mielestäni tämä on tähän saakka paras määritelmä kuvaamaan työhyvinvoinnin käsitettä ja ilmiötä.
Oivallus 4. Työhyvinvoinnin ydin on itse työssä.
Monesti arkipuheessa työhyvinvointi mielletään viihtyvyydeksi, jota pyritään lisäämään erilaisilla arkityöhön kuulumattomilla tempauksilla. Työhyvinvointia ei tulisi kuitenkaan irrottaa liiaksi itse työstä, työnteosta ja työn arjesta. Työhyvinvoinnin ydin on itse työssä ja työn arjessa.
Työhyvinvointi koostuu monesta eri osa-alueesta ja tekijästä: työkyky, asenteet, osaaminen, työyhteisö ja ilmapiiri, työprosessit ja töiden järjestelyt, työympäristö, johtaminen, yrityskulttuuri, vuorovaikutus jne. Työhyvinvointia ei siis ole mahdollista saavuttaa yksittäisillä ”tyhypäivillä”, jos esimerkiksi työpaikan työkulttuuri, töiden järjestelyt tai johtaminen eivät ole kunnossa.
Oivallus 5. Työkykytalo ja muut mallit auttavat nappaamaan työhyvinvoinnin eri kulmista pitävän otteen.
Työhyvinvoinnin monimuotoisuus ja erilaiset teoreettiset tulokulmat ilmentävät mielestäni hyvin ihmistieteiden käsitteellistämishaasteita, kuitenkin samalla painottaen sitä, etteivät nämä haasteet tarkoita mahdottomuutta – osatotuuksien jäljille päästään erilaisien teorioiden ja mallien avulla.
Yksi omista suosikeistani on Työterveyslaitoksen työkykytalomalli, jossa avautuu hyvin työkyvyn merkitys työhyvinvoinnin kannalta. Tässä talon muotoon puetussa mallissa on neljä kerrosta, joista kolme alimmaista kuvaavat yksilön henkilökohtaisia voimavaroja ja neljäs kerros itse työtä ja työoloja sekä johtamista. Talo pysyy pystyssä, kun kaikkia kerroksia kehitetään jatkuvasti koko työelämän ajan.
Koulutan työhyvinvointiin liittyvistä teemoista Halin Työsuojelupäivässä 11.12. Koulutuksessa on vielä tilaa, ja suosittelen etenkin hr-asiantuntijoita, esihenkilöitä, työsuojelupäälliköitä sekä työsuojeluvaltuutettuja osallistumaan koulutukseen. Löydät lisätietoja ja ilmoittautumismahdollisuuden täältä.
Lisätiedot
