Terveydenhuollon hoitojonot ovat julkisella sektorilla paisuneet koronaepidemian vuoksi kestämättömiksi myös muissa kuin koronaan liittyvissä palveluissa. Ihmiset ovat vältelleet kaikkia ihmiskontakteja ja jättäneet myös terveydenhuollon käyntejä väliin. Julkisesta terveydenhuollosta aikoja ei ole annettu, sillä resursseja oli ja on vielä pitkään monin tavoin sidottuna koronatilanteen hoitoon. Kuinka kriittiseksi tilanteen pitää mennä, että yksityisen sektorin palvelut avataan kaikkien kansalaisten käyttöön?
Hyvinvointiala HALI ry:n mukaan yksityisen sektorin hyödyntämiselle julkisessa järjestelmässä on useita keinoja: ostopalvelut, palvelusetelit ja Kela-korvaukset. Näiden kaikkien volyymia pitää nyt lisätä.
– Päätös Kela-korvausten nostamisesta on poliittinen. Valtion pitää tehdä päätös korvausten selvästä, vaikka sitten määräaikaisestakin nostamisesta. Siten nykyistä useammalle avautuisi julkisen lisäksi toinen vaihtoehto palveluihin pääsylle, sanoo HALIn vt. elinkeinoasioiden johtaja Eveliina Vigelius.
– Palvelusetelien ja ostopalvelujen lisääminen ei ole valtion päätettävissä, vaan palvelujen järjestäjien eli kuntien ja kuntayhtymien. Valtio voi kannustaa ja tukea myös ostopalvelujen ja palvelusetelien lisäämiseen. Lisäksi kaikki pienetkin esteet asiassa on poistettava. Esimerkiksi kunnan virkalääkäreillä on oltava kaikissa kunnissa mahdollisuus vastaanottaa palveluseteliasiakkaita myös sivutoimisesti vapaa-ajallaan, Vigelius jatkaa.
Hallitusohjelmassa luvattiin pääsy perusterveydenhuollon hoitoon viikossa. Jo ennen koronaa asian edistäminen oli seisahduksissa, sillä rahaa hoitotakuun kiristämiseen ei löydetty. Nyt lausuntokierroksella on kuitenkin sote-uudistuspaketti, joka sisältää kalliita rakenteiden muutoksia, mutta ei hoitotakuun kiristämisen kaltaista palvelujen tosiasiallista parantamista.
Hoitotakuun kiristäminen on mahdollista edelleen. Se vaatii julkisen sektorin palvelutuotannolta aitoa pinnistelyä toimintatapojen mullistamiseksi, ja palvelujen järjestäjiltä kykyä ja halua palveluntuotantotapojen vertailuun. Näihin lakiesitykset eivät kannusta, päinvastoin. Sote-maakunnille ei aseteta selkeitä ja sanktioituja tavoitteita, ja niiden kädet sidotaan rajoittamalla hyvin voimakkaasti muiden palveluntuottajien käyttämistä.
– Kustannusten hallinta jonoja ylläpitämällä ei ole järkevää, oli koronaa tai ei. Jonoissa sairastutaan lisää, ja lasku on kallis, Vigelius muistuttaa.
