Sattuneita tapaturmia tärkeämpää olisi keskittyä ennakointiin, jotta turvallisuusuhat eivät toistu, kirjoittaa HALIn työmarkkinalakimies Jukka-Pekka Tyni.
Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen puhututtavat niin sote-alalla kuin muillakin toimialoilla. Koronapandemia on ymmärrettävästi venyttänyt monen jaksamisen äärimmilleen niin työssä kuin vapaa-ajalla.
Tilastokeskuksen tekemän työolotutkimuksen mukaan vakavan työuupumuksen pelko näkyy erityisesti sote-alalla sekä opetus- ja asiakastyössä työskentelevien naisten keskuudessa. Psyykkisen oireilun ja työuupumuksen riskiä kasvattavat tutkimuksen mukaan työpaikan huono ilmapiiri, johtamishaasteet sekä työssä esiintyvä väkivallan uhka. Tehyn tuoreen kyselyn mukaan lähes 70 prosenttia vastaajista oli kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa työpaikallaan. Nämä tiedot ovat huolestuttavia, ja ne on otettava ilman muuta vakavasti.
Työnantajat välittävät henkilöstönsä hyvinvoinnista ja turvallisuudesta ja ovat valmiita panostamaan niihin. Yksityisellä sote- ja varhaiskasvatusalalla panostetaan henkilöstön työhyvinvointiin ja -turvallisuuteen, ja korona-aikana panostuksia on tehty entistä enemmän. Tieto käy ilmi HALIn tekemästä kilpailukyselystä. Siinä käytettyinä ja hyviksi todettuina työturvallisuuden käytäntöinä todettiin erityisesti avoin vuorovaikutus ja erilaisten riskitilanteiden ennakointi.
Työturvallisuus on ennen kaikkea ajattelutapa ja yrityskulttuurin osa. Työturvallisuudesta tulevat ehkä ensimmäiseksi mieleen erinäiset suojavälineet. Suojavälineistä ja toimintatapoja ohjaavista ohjeistuksista työturvallisuudessa onkin paljon kyse, kun puhutaan konkreettisista toteuttamistavoista. Työturvallisuudessa on kuitenkin kyse paljosta muustakin, ennen kaikkea ajattelutavasta, asenteesta, johtamisesta ja kulttuurista.
Tutkimusten mukaan työhyvinvointi ja työssä jaksaminen ovat monen osatekijän summa. Työolot, työyhteisö ja johtaminen ovat merkittäviä tekijöitä. Yhteenkuuluvuus liittyy keskeisesti hyvinvoinnin ja turvallisuuden tunteeseen ja syntyy positiivisesta kierteestä. Kun esimerkiksi työntekijöiden poissaolot vähenevät, pienenee henkilöstön vaihtuvuus, mikä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun poissaolot vähenevät siksi, että työtapaturmat ovat vähentyneet, on taustalla yleensä johtamiskulttuurin ja työolojen yhteinen kehittäminen.
Tapahtumien läpikäynti ei riitä
Juridinen vastuu työturvallisuudesta on viime kädessä työnantajalla. Käytännössä työturvallisuuden edistäminen ja turvallisuuskulttuurin luominen on sekä työnantajan edustajien että jokaisen työntekijän ja työpaikalla toimivan vastuulla. Työntekijä ei voi sysätä vastuuta työnantajalle, eikä työnantaja työntekijälle. Syyttely ei johda laadukkaaseen turvallisuuskulttuuriin tai työhyvinvointiin.
Turvallisuusajattelu tarkoittaa tapaa huomioida työturvallisuus osana kaikkea päivittäistä toimintaa ja tehtäviä. Siihen sisältyy myös pyrkimys kartoittaa riskipaikkoja ja poistaa niitä mahdollisuuksien rajoissa. Sote-alalla potilasturvallisuus on alan ammattilaisten perusosaamista. Ajattelutapa, että myös työturvallisuus on sitä, pitäisi saada alalla vahvemmaksi.
Jo sote-alan ammattilaisten koulutus antaa vahvat valmiudet tulevalle ammattilaiselle ajatella kaikkea toimintaansa potilas- ja asiakasturvallisuuden kautta. Työntekijän turvallisuutta koskevaan ajattelumalliin ei vastaavalla tavalla koulutus kuitenkaan valmista.
Työturvallisuusajattelussa ei ensisijaisen kiinnostavaa ole sattuneiden tapaturmien tai läheltä piti -tilanteiden tutkiminen ja niistä oppiminen. Silloin ollaan itse asiassa syyllistytty reaktiivisen työturvallisuuskulttuurin luomiseen. Sattuneita tapaturmia tärkeämpää olisi keskittyä proaktiivisiin toimiin, kuten systemaattisten turvallisuushavaintojen tekemiseen ja niiden pohjalta tehtäviin ennakoiviin toimenpiteisiin. Kun työturvallisuutta halutaan työpaikalla kehittää, menneistä tilanteista pitää päästä eteenpäin ja keskittyä tulevien tilanteiden ennakointiin. Siihen, että niitä ei pääse enää tapahtumaan.
Turun yliopistossa tehdyn tuoreen väitöksen mukaan työpaikoilla, joissa riskejä oli arvioitu ennalta, tapahtui vähemmän väkivallan uhan tilanteita. Samaisen tutkimuksen mukaan tiedottamalla, kouluttamalla, toimivalla hälytysjärjestelmällä sekä riittävällä henkilöstömäärällä ja ohjeistuksella väkivallan uhkaa saadaan paremmin hallintaan.
Ratkaisuiksi työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen lisäämiseen on julkisuudessa esitetty roimaa palkankorotusta sote-aloille. Epäilen sitä, voidaanko rahan voimalla ratkaista tämän tyyppistä kysymystä. Kun huomioidaan julkisen talouden historiallisen huono tilanne, heikkenevät talousluvut niin kotimaasta kuin ulkomailta sekä sote-alan entisestään kasvava kustannuspaine lähitulevaisuudessa, on ratkaisuja haettava realistisimmista vaihtoehdoista. Työturvallisuuden lisäämiseksi on ehdotettu vartijoita sote-henkilöstön työpareiksi. Näen, että työturvallisuutta voidaan kehittää huomattavasti paljon kevyemminkin toimenpitein, joista olisi ensisijaisesti lähdettävä liikkeelle.
On huomattava, että työturvallisuuden ongelmat aiheuttavat työnantajille huomattavia kustannuksia, joten heillä on inhimillisten syiden lisäksi myös taloudellinen motiivi tehdä panostuksia turvallisuuteen työpaikoilla.
Ajantasaista sote-alan työsuojelutietoa on Väkivalta pois työpaikalta -oppaassa ja Työturvallisuuskeskuksen verkkosivuilla.
