Hyvinvointiala HALI ry on huolissaan vanhusten yhdenvertaisuuden toteutumisesta ja hoivapaikkojen riittävyydestä kunnissa. Yksityiset yritykset ja järjestöt vastaavat Suomessa yli puolesta ympärivuorokautisen hoivan asumisyksiköistä. Kunnat kohtelevat yksityisiä toimijoita kuitenkin eri tavalla kuin omia yksiköitään: ne hinnoittelevat ostopalvelut merkittävästi alle oman tuotantonsa hinnan. HALIn hoivajohtaja Arja Laitinen vetoaa, että vanhuspalvelut eivät saa olla kunnille säästökohde.
Artikkelin lopusta löydät julkaisutilaisuuden esitykset ja materiaalit.
Hyvinvointiala HALI ry selvitti, miten kunnat korvaavat hoivavuorokaudet yksityisille toimijoille verrattuna hintaan, jolla kunnan omat yksiköt palvelun tuottavat. Julkiset järjestäjät, tällä hetkellä kunnat, vastaavat vanhusten hoivapaikkojen järjestämisestä. Itse palvelu voi olla joko kunnan omissa käsissä, tai kunta voi ostaa sen yksityisiltä palveluntuottajilta.
− Tekemämme selvityksen tulokset ovat karut: Kunnat maksavat yksityisille toimijoille selvästi vähemmän kuin omille yksiköilleen. Yksityiset hoivapalvelut ovat kunnille säästökohde. On täysin selvää, että kärsijöinä ovat vanhukset, jotka palveluita tarvitsevat, sanoo HALIn hoivasta ja osaamisesta vastaava johtaja Arja Laitinen.
− Liian alhainen palvelusetelin hinta, joka on vastoin palvelusetelilainsäädäntöä, tarkoittaa korkeampia asiakasmaksuja. Kaikilla ikääntyneillä ei ole niihin varaa. Osa heistä voi valita kotinsa, osa ei. Yksityiset palveluntuottajat eivät pysy pystyssä, jos ne joutuvat tuottamaan palvelua alennetulla hinnalla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hoivapaikkojen riittävyys on vaarassa, Laitinen jatkaa.
HALIn selvityksen tulokset noudattavat samaa trendiä, joka havaittiin Suomen kuuden suurimman kunnan raportissa vuonna 2019. Siinä kävi ilmi, että ostopalvelujen hinnat ovat jääneet merkittävästi jälkeen kuntien oman tuotannon kustannuksista.
HALI selvitti hoivapalveluiden hintoja Oulun, Kuopion, Salon, Porin, Nokian, Seinäjoen ja Pohjois-Karjalan sote-palvelujen kuntayhtymä Siun soten tiedoista. Selvityksen mukaan yksityisen ja julkisen tuotannon hintaero niissä oli keskimäärin 33,5 prosenttia.
− Selvityksessä ilmeni myös se ongelma, että tietoa julkisen palvelun kustannuksista on vaikea saada. Tämä vaikeuttaa toimijoiden välistä vertailua. Se olisi kuitenkin välttämätöntä, jotta palveluista saadaan mahdollisimman laadukkaita.
Ikääntyvän väestön Suomessa kaikille vanhuksille on Laitisen mukaan turvattava riittävät ja laadukkaat palvelut.
− Tämä ei toteudu, jos käytössä ei ole sekä julkisten että yksityisten hoivatoimijoiden resursseja, Laitinen päättää.
