Työmarkkinajohtaja Tuomas Mänttäri kirjoittaa blogissaan, että joustavammilla paikallisen sopimisen mahdollisuuksilla työpaikoilla voidaan sopia paremmin juuri niille sopivia ratkaisuja.
TES-neuvottelut HALIn toimialoilla ovat täydessä käynnissä. Yksi keskeisistä tavoitteistamme neuvotteluissa on paikallisen sopimisen lisääminen.
Miksi tavoittelemme lisää paikallista sopimista? Paikallisilla ratkaisuilla voidaan löytää tilanne, jossa sekä työntekijät että työnantaja voittavat, kun TESin jäykistä määräyksistä voidaan sovittaessa joustaa. Tästä esimerkkinä on työntekijän kannustava palkitseminen. Paikallisella sopimisella siihen saataisiin nykyistä parempia mahdollisuuksia, kuten joustavampia bonusjärjestelmiä.
Työnantajapuolella nähdään yhä enemmän tarvetta siihen, ettei kaikkia keskeisiä työsuhteen ehtoja määritetä koko toimialaa koskevissa työehtosopimuksissa. Yritysten tilanteet voivat vaihdella toimialan sisällä kovinkin. Joustavammilla paikallisen sopimisen mahdollisuuksilla työpaikoilla voidaan sopia paremmin juuri niille sopivia ratkaisuja.
Monella teollisuusalalla on jo siirrytty siihen, että työnantajat voivat päättää, haluavatko ne neuvotella itse oman TESinsä ammattijärjestöjen kanssa vai noudattaa liittojen neuvottelemaa toimiala-TESiä. Kun TESit mahdollistavat laajemmin paikallisen sopimisen, se pienentää painetta siirtyä yrityskohtaisiin TES-ratkaisuihin.
Työehtoja ei heikennetä
AY-puoli suhtautuu paikalliseen sopimiseen kovin kriittisesti, koska pelkää, että työnantajapuolella tavoitteena on työehtojen heikentäminen. Haluan korostaa, että tästä ei ole kyse.
HALIssa olemme kirjanneet esityksiimme vähimmäisturvan: kun koko toimialan TESeihin saadaan mahdollisuus sopia paikallisesti esimerkiksi palkkausjärjestelmästä, sen pitää olla kokonaistasoltaan henkilöstölle vähintään niiden TES-määräysten tasoinen, jotka sillä korvataan – siis koko henkilöstön kannalta vähintään yhtä hyvä tai parempi. Ei työnantajilla ole tarvetta eikä mahdollisuuksiakaan heikentää vallitsevien työsuhteen ehtojen kokonaistasoa, kun osaavasta työvoimasta on kova kilpailu.
Toinen AY-puolen huoli on se, että luottamusmiehillä olisi työnantajaa heikompi rooli paikallisissa neuvotteluissa. Tämäkin huoli on mielestäni liiallinen. Koska paikallinen sopiminen perustuu nimensä mukaisesti sopimiseen, ei sitä voi harjoittaa painostamisen tai määräämisen kautta. Sellainen kääntyisi nopeasti myös itseä vastaan.
Toki yksittäisiä tilanteita on, joissa työnantajan toiminta on voinut joskus olla mutkia oikovaa, eikä työntekijäpuolen näkemyksiä ole otettu riittävästi huomioon. Nämä poikkeustilanteet on kuitenkin saatu selvitettyä. Niiden vuoksi ei pidä estää koko toimialalle tärkeää kehitystä.
HALIn ja sen jäsenten tavoitteena on rakentaa luottamussuhde ammattiliittojen ja työntekijöiden kanssa siten, että TES-toimintaa pystytään kehittämään rakentavasti. Nyt on näytön paikka siitä, miten toimiala-TESeissä saadaan sovitettua yhteen yleiset ja paikalliset tarpeet.
