Tanskan aluehallinto myllättiin perusteellisesti viisitoista vuotta sitten, jolloin myös sote-palvelut järjestettiin uudelleen. Maakunnat lakkautettiin ja vaativa erikoissairaanhoito ja muun muassa sairaaloiden palvelut keskitettiin viidelle itsehallinnolliselle alueelle samalla, kun kuntien määrää supistettiin lähes kahdella kolmanneksella vajaaseen sataan. Viimeisen parin vuoden aikana sosiaali- ja terveydenhuollon pikkutarkkaa sääntelyä on kuitenkin ryhdytty epäilemään ja maassa on menestyksellä kokeiltu mallia, jossa kunnille on annettu aikaisempaa suurempi vapaus muun muassa vanhustenhuollon järjestämisessä.
Asuin Kööpenhaminassa vuodet 1995–1999 ja opin tuntemaan maata, sen kieltä, politiikkaa ja kulttuuria niin paljon, että olen seurannut Tanskaa vuosia myös sen jälkeen, kun itse jo muutin ensin Yhdysvaltoihin, sieltä Suomeen ja sittemmin tänne Belgiaan. Tanska on siitä mielenkiintoinen Pohjoismaa, että väestöltään Suomen kokoisena maana sen tekemisiä on helppo verrata Suomen ratkaisuihin.
Suomessa vuosikausia valmisteltu sote-uudistus on hakenut mallia myös Tanskasta, jossa maan aluehallinto uudistettiin vuonna 2007. Kuusitoista vanhaa maakuntaa lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin viisi itsehallinnollista aluetta, regionia. Samalla muun muassa poliisipiirit, tuomioistuinpiirit, vaalipiirit ja terveydenhoitopiirit yhdistettiin uuden aluejaon mukaiseksi. Tanskan 271 kuntaa yhdisteltiin jo aikaisemmin niin, että niitä jäi jäljelle 98.
Tanskan julkinen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä toimii nykyään kolmella tasolla: valtio, alueet (region) ja kunnat. Julkinen terveydenhuolto kattaa kaiken perusterveydenhuollon, ennaltaehkäisevän terveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sairaalat, mielenterveyspalvelut, pitkäaikaissairauksien hoidon sekä hammashoitopalvelut alle 18-vuotiaille lapsille. Vuodesta 2022 alkaen myös 18-vuotiaat nuoret ovat oikeutettuja ilmaiseen hammashoitoon. Alueet vastaavat ensisijaisesti sairaaloista, yleislääkäreistä ja psykiatrisesta hoidosta. Kuntien vastuulla on perusterveydenhuollon tehtäviä sekä vanhustenhoito.
Lähes kaikki lääkärit ovat yksityisiä ammatinharjoittajia, joilla on sopimus alueellisten viranomaisten kanssa. Tanskassa suurin osa terveydenhoitopalveluista rahoitetaan verovaroista, ja ne ovat käyttäjilleen maksuttomia. Tanskalaisilla on kuitenkin valinnanvapaus perusterveydenhuollossa, ja potilas voi valita haluamansa lääkärin ja myös vapaasti vaihtaa lääkäriään. Suurin osa vanhusten hoivakodeista on joko suoraan kunnallisia tai niitä pyörittävät kuntien omistamat erilliset organisaatiot. Asiakkaat pääsevät vertaamaan erilaisia hoitovaihtoehtoja ja palvelujen tarjoajia kansallisen Sundhed-verkkosivuston kautta.
Tanskassa saatiin tarpeeksi ”minuuttityranniasta”
Tanska on normittanut ja valvonut itsehallinnollisten alueiden ja kuntien vastuulla olevien sote-palvelujen tuottamista varsin tarkasti, ja tämä on osaltaan herättänyt kritiikkiä sitä kohtaan, että byrokratian pyörittäminen syö liian paljon aikaa varsinaiselta hoitotyöltä. Kritiikkiä ovat saaneet osakseen erityisesti laajat raportointivelvollisuudet ja yksityiskohtaiset määräykset siitä, kuinka muun muassa vanhusten hoivassa eri työvaiheisiin voidaan käyttää aikaa.
Erityistä kritiikkiä on saanut viiden alueen järjestelmä, jota pidetään turhana väliportaan byrokratiana pienessä maassa. Erityisen pulmallista on myös se, että itsehallinnollisten alueiden potilastietojärjestelmät eivät ole yhteensopivia.
Aluehallintoa on pidetty niin epäonnistuneena, että sen purkamisesta tuli yksi syksyn 2022 parlamenttivaalien teemoista. Kesken meneillään olevien hallitusneuvottelujen purkuhankkeista on ainakin toistaiseksi luovuttu, mutta asian palaamista seuraavan hallituksen agendalle pidetään todennäköisenä. Aluehallinnon perustamista pitää nykyään virheenä jopa silloinen Venstre-puolueen pääministeri Lars Løkke Rasmussen, joka oli itse sitä perustamassa vuonna 2007.
Keskitetyn järjestelmän on arvioitu tuottavan vuodessa vähintään puoli miljoona turhaa sairaalakäyntiä ja 40 000 turhaa hoitopäivää, sillä potilaat menevät sairaalaan saamaan hoitoa vaivoihin, joiden vuoksi sairaalan tasoisia palveluja ei tarvittaisi.
Turhaksi koettua pikkutarkkaa byrokratiaa ollaan kuitenkin nyt askel askelelta purkamassa. Langelandin, Middelfartin ja Viborgin kunnat saivat kaksi vuotta sitten Tanskan parlamentin päätöksellä kolmen vuoden ajaksi oikeuden kokeiluluontoisesti itse päättää, kuinka ne järjestävät vanhusten hoidon kuntien alueella. Käytännössä ne vapautettiin suurimmasta osasta hoiva-alaa sääntelevistä normeista ja raportointivelvollisuuksista.
”Poistamme mahdollisimman paljon valtion velvoittavia säädöksiä ja lainsäädäntöä, ja sen sijaan annamme hoivatyötä tekevien ihmisten ottaa vastuun töistään itse”, sanoi pääministeri Mette Fredriksen (sd) tällöin tanskalaisen Kommunalsundhed-julkaisun mukaan.
”Olemme yksi maailman parhaiten koulutetuista kansoista. Meidän ei tarvitse säätää lakeja kaikesta maan ja taivaan väliltä”, pääministeri perusteli hallituksensa kokeilua.
Muun muassa Langelandin kunta oli aikaisemmin kritisoinut säädöksiä siitä, että lomakkeiden ja tilastojen täyttäminen vie hoiva-alan henkilökunnalta liikaa aikaa varsinaiselta hoivatyöltä. Lisäksi ongelmia ovat aiheuttaneet säännöt, joilla hoivatyön jakautumista erilaisiin työvaiheisiin on alan mukaan säädelty liian tarkasti.
Langelandin pormestari Tonni Hansen on kehunut kokeilun tuloksia. Hänen mukaansa vanhusten hoivan ammattilaisille jää nyt paljon aikaisempaa enemmän aikaa keskittyä asiakkaisiin.
”Toivon, että läheisyys ja huolenpito pääsevät etusijalla minuuttityrannian sijaan”, Hansen totesi Fynen Amts Avisen -lehdelle.
Vaikka koronapandemia ehti osaltaan vaikeuttaa kokeilun toteuttamista, siitä saadut tulokset ovat olleet kuitenkin rohkaisevia. Pääministeri Fredriksen ilmoitti vuoden 2022 alussa, että vanhusten hoivabyrokratiaa ryhdytään purkamaan kaikissa Tanskan kunnissa. Hankkeella on ollut eri poliittisten ryhmittymien laaja kannatus.
Byrokratian vähentäminen ei rajoitu yksin hoiva-alaan. Helsingørin, Rebildin, Holbækin ja Esbjergin kunnissa ryhdytään seuraavaksi purkamaan päiväkotien ja peruskoulun byrokratiaa samaan tapaan kuin kolmessa ensimmäisessä kokeilukunnassa ryhdyttiin purkamaan vanhusten huollon pykäläviidakkoa ja antamaan paikallisille toimijoille lisää päätösvaltaa ja vastuuta siitä, kuinka palvelut hoidetaan.
