Hyvinvointialueilla tehdyt säästöohjelmat ovat tärkeitä, mutta yhdeksi säästökeinoksi otettu ostopalveluiden karsiminen vaatii tarkempaa harkintaa ja perusteltuja päätöksiä. Päätösten tulee perustua luotettavaan tietoon julkisen tuotannon kustannuksista. Yhteistyö yritysten ja järjestöjen kanssa voi tarjota uusia mahdollisuuksia myös kustannustehokkuuteen.
Hyvinvointialueet ovat kuluvan vuoden aikana laatineet säästöohjelmia, eli tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmia. Valtiovarainministeriö vaatii alueita laatimaan säästöohjelman, jos ne hakevat korotusta lainanottovaltuuteensa. Toisaalta monet alueet ovat ryhtyneet tulevaisuuteen varautuakseen vapaaehtoisesti laatimaan säästöohjelmia, vaikka niillä ei olisikaan tarvetta lisälainanottovaltuudelle.
Säästöohjelmissa on toistuvia teemoja, joihin monet alueet suunnittelevat turvautuvansa. Tällaisia ovat muun muassa ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen paikkojen vähennys ja yhteisöllisen asumisen lisääminen. Alueilla on myös suunniteltu ostopalveluiden vähentämistä sekä julkisten tuotantokustannusten selvittämistä. Lisäksi suunnitellaan päällekkäisten toimintojen karsimista, digitaalisten palveluiden kehittämistä ja palvelutason alueellista yhtenäistämistä. Viime aikoina on uutisoitu myös poliittisesti hankalista palveluverkkoa koskevista päätöksistä.
Säästöohjelmien linjaukset ovat pääosin kannatettavia, mutta ostopalveluista karsiminen voi osoittautua lyhytnäköiseksi. Ostopalvelut ehkä vaikuttavat helpolta ja nopealta säästökohteelta, mutta pidemmällä aikavälillä valinta saattaa kääntyä pikemminkin kustannukseksi kuin säästöksi. Yrityksillä ja järjestöillä on keskeinen rooli sote-palveluiden kehitys- ja innovaatiotyössä. Tämä kehityspanos menetetään, kun yhteistyö katkaistaan. Lopputulos on se, että tulevaisuuden laadukkaat ja kustannustehokkaat ratkaisut jäävät syntymättä.
Säästöjä suunniteltaessa on tärkeää panostaa julkisen tuotannon kustannusten läpinäkyvyyteen, jotta ostopalveluista karsimista ei jouduta tekemään sokkona, ilman vertailukohtaa. Vasta faktojen ollessa selvillä voidaan turvallisesti tehdä valintoja palveluiden järjestämisen tavoista.
Kustannusten selvittämiseen liittyen löytyy onneksi uudesta hallitusohjelmasta hyvä kirjaus, jossa hyvinvointialueet velvoitetaan selvittämään oman tuotannon kustannukset. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että hyvinvointialueille luodaan yhtenäinen kustannusten laskentamalli mahdollisimman pian, jotta ympäri maata ei pääse syntymään erilaisia laskentamalleja. Jos jokainen hyvinvointialue laskisi hieman eri asioita hieman eri tavalla, eivät tulokset olisi keskenään vertailukelpoisia. Silloin hyvä idea kustannusten selvittämisestä ja tietoon perustuvien päätöksien tekemisestä vesittyisi.
