Hallitusohjelmasta käy ilmi, että sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustuksiin kaavaillaan peräti 100 miljoonan euron leikkausta vuodesta 2027 eteenpäin. Tällä hetkellä avustusten kokonaissumma on 373,6 miljoonaa euroa, eli kyseessä on yli neljänneksen leikkaus kokonaissummaan.
Toteutuessaan leikkaukset osuisivat moniin kaikkein haavoittuvimmassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin, jotka jäävät usein julkisten palvelujen tavoittamattomiin. Sosiaali- ja terveysjärjestöt tuottavat palveluja tai tarjoavat vertaistukea esimerkiksi väkivallan uhreille, päihteiden käyttäjille, vapautuneille vangeille, vammaisten lasten perheille sekä lukuisille potilasryhmille.
Mielenterveyden kriisipalvelut tai erilainen etsivä työ – oli se sitten lapsille, nuorille tai yksinäisille vanhuksille suunnattua – ei ole sellaista palvelua tai toimintaa, jota julkinen sektori pystyisi yksin tuottamaan tai jota järjestöt pystyisivät tekemään pelkästään lahjoitusrahoin tai hyvinvointialueiden ostopalveluina.
Tällä hetkellä yhteiskunnassa on paljon patoutunutta turhautumista, syrjäytymistä ja keskusteluilmapiirin polarisoitumista. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt tekevät mittaamattoman arvokasta työtä antaessaan erilaisille ihmisille kokemuksia yhteenkuuluvuudesta ja välittämisestä. Ne myös purkavat ”mentaalisia pommeja”, jotka saattaisivat kohtaamattomana näyttäytyä arvaamattomilla tavoilla.
Leikkauslinjauksesta ei ole käyty sen ehdottomasti vaatimaa yhteiskunnallista keskustelua. Ennen leikkauksiin ryhtymistä on tärkeä ymmärtää, mitä ollaan tekemässä. Sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten lisäksi näin merkittävän ruohonjuuritason tukikehikon heikentämisellä voi olla vaikutuksia jopa sisäiseen turvallisuuteen. Ilman perusteellista vaikutusten arviointia leikkauksiin ei pidä ryhtyä.
Hanna-Maija Kausen mielipidekirjoitus on alun perin julkaistu Kalevassa 15.9.2023.
