STEA-avustusten käyttöehdoista aiheutunut epävarmuus ja takaisinperinnät ovat huolestuttaneet sosiaalialan järjestöjä. HALIn, Erton ja STEAn tapaaminen selkeytti tilannetta. Työehtosopimusten ylittävät ehdot eivät automaattisesti ole kohtuuttomia.
Keväästä 2023 lähtien on sosiaalialan järjestökenttää puhututtanut STEA-avustukset sekä epävarmuus siitä, millaisiin kustannuksiin avustusrahaa on hyväksyttyä käyttää. Tulkintoja on tehty STEAn avustusten käyttöön liittyvissä laillisuustarkastuksissa.
Eri järjestöissä tapahtuneet takaisinperintätilanteet ovat luoneet epävarmuutta, jotka voivat uhata järjestöjen toimintaedellytyksiä. Kyse on siitä, millaiset työsuhteen ehdot ja työsuhde-etuudet ovat hyväksyttäviä avustuksella katettaviksi. Erityinen huoli on liittynyt poissaoloetuuksiin, kuten esimerkiksi työpaikan yhteiseen virkistystoimintaan tai paikallisesti sovittuihin palkallisiin ruokataukoihin.
HALI, Erto ja STEA ovat käyneet asiasta kesän ja alkusyksyn aikana rakentavaa keskustelua hyvässä yhteistyössä. Tilanne on sitä myötä myös selkeytynyt.
STEAn avustuksella voidaan kattaa sellaisia työsuhteen ehtoja ja työsuhde-etuuksia, jotka ovat tarpeellisia ja kohtuullisia. Lähtökohtana arvioinnissa on työehtosopimus. Työehtosopimuksen mukaiset työsuhteen ehdot ovat aina kohtuullisia. Mikäli järjestöissä sovelletaan työehtosopimuksesta poikkeavia ehtoja, arvioidaan niiden kohtuullisuutta tapauskohtaisesti.
Avustuksen saajan kannalta riskiä lisäävät paitsi työmarkkinakäytännöstä poikkeavat työsuhde-etuudet ja työsuhteen ehdot, myös se, jos mahdollisista paikallisista järjestelyistä ei ole saatavilla kirjallista dokumentaatiota. Mikäli paikallinen poikkeama TES:n minimitasosta perustuu esimerkiksi paikalliseen sopimukseen, on riski takaisinperinnästä pienempi. Poikkeamien on oltava myös perusteltuja ja perusteltavissa. Se, mikä kussakin yksittäistilanteessa on hyväksyttävää, ratkeaa viime kädessä tapauskohtaisella arvioinnilla ja kokonaisharkinnalla. Selvää on, että esimerkiksi työmarkkinoilla yleisesti laajasti käytössä olevat työsuhde-etuudet kuten lounassetelit tai kulttuuri- ja liikuntasetelit eivät ole itsessään kohtuuttomia ja voivat mahdollisesti tulla hyväksytyksi rahoituksella katettavaksi osana kokonaisuutta. Työajalla tapahtuva omaehtoinen harrastaminen taas esimerkiksi ei ole hyväksyttävää.
Järjestöissä haasteena on löytää osaavaa työvoimaa. Kyse on myös alan pitovoimasta. Käytännössä toimiala kilpailee korkeasti koulutetuista osaajista esimerkiksi julkisen sektorin kanssa, missä on työehtosopimukseen perustuvat pitkät vuosilomat ja monia työsuhde-etuuksia. Erilaisilla työsuhde-etuuksilla voidaan tavoitella henkilöstön pysyvyyttä tai tehdä työnantajasta houkuttelevampi työvoimasta kilpailtaessa. Tähän tarpeeseen monet järjestöt ovat vastanneet tarjoamalla erilaisia TES:n minimistä poikkeavia etuuksia.
HALI suosittelee, että paikallisista järjestelyistä olisi saatavilla dokumentaatiota sen perusteista ja sisällöstä erityisesti tilanteessa, jossa paikallisista ratkaisuista ei ole vielä olemassa kirjallista dokumentaatiota tai se on ajan kuluessa kadonnut. Järjestöjen, jotka pohtivat omien paikallisten ratkaisujensa tilannetta, kannattaa rohkeasti olla yhteydessä STEAan ja kysyä ennakoivaa ohjeistusta siitä, millaisia vaatimuksia dokumentaatiolle STEAn suunnalta asetetaan. HALIn jäsenneuvonta palvelee jäsenjärjestöjä työsuhteisiin liittyvissä asioissa. Sen sijaan avustusehtojen soveltamista koskevissa asioissa järjestöjen tulisi ensisijaisesti olla yhteydessä STEAan.
