Hallituksen esitys niin kutsutusta vientivetoisesta työmarkkinamallista annettiin eduskunnalle lokakuun alussa. Hallituksen esityksestä käyty keskustelu on ollut värittynyttä, eikä esityksen sisältö käydyn keskustelun perusteella välttämättä avaudu riittävästi. On muun muassa esitetty, että esitys syöksee naisvaltaiset alat ikuiseen palkkakuoppaan. Mutta mistä hallituksen esityksessä todellisuudessa on kyse?
Esityksessä todetaan, että sen tavoitteena on edistää palkanmuodostuksen ja työmarkkinoiden toimivuutta sekä suotuisaa talous- ja työllisyyskehitystä.
Jotta tavoite voisi toteutua, sovittelijalle säädettäisiin velvollisuus menetellä sovittelutoimessaan kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuus vaarannu. Sovittelijan tulee ohjata työriidan osapuolia Suomen kilpailukyvyn ja hyvin toimivan palkanmuodostuksen kannalta tasapainoisiin ratkaisuihin. Tätä periaatetta sovittelijan tulisi noudattaa myös sovintoehdotusta antaessaan.
Kansantalouden kokonaisedun turvaaminen tarkoittaisi, että työriidan osapuolten vaatimusten ohella sovittelijan tulisi sovittelutoimessaan huomioida kansantalouden kantokykyyn ja Suomen kilpailukyvyn säilymiseen vaikuttavat tekijät.
Esitetyt tavoitteet ja keinot, kuten työmarkkinoiden toimivuus, suotuisa talous- ja työllisyyskehitys sekä kansantalouden kokonaisedun turvaaminen ovat hyviä kaikkien suomalaisten kannalta.
Hallituksen esitys toisi lainsäädäntöön sovittelutoiminnassa jo tällä hetkellä noudatetut periaatteet. Lähtökohtana on ollut, että työmarkkinoiden yleinen linja huomioidaan sovintoehdotuksessa. On työmarkkinaosapuolten ja varmasi myös sovittelutoiminnan kannalta hyvä asia, että käytännössä noudatetut periaatteet tuodaan avoimesti lainsäädännön tasolle, eivätkä ne ole voimassa vain jonkinlaisina kirjoittamattomina ja osin epämääräisinä toimintatapoina. Tällaiset kirjaamattomat toimintatavat voivat pikemminkin hankaloittaa neuvottelutoimintaa.
Esityksellä ei muuteta työmarkkinaosapuolten mahdollisuuksia sopia keskenään palkoista ja muista työsuhteen ehdoista.
Keskustelussa on jätetty täysin huomiotta se, että palkan muodostumiseen vaikuttavat useat muutkin tekijät, kuin työehtosopimusratkaisut. Työnantajat tekevät omia ratkaisujaan henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi, kun työntekijöistä on kilpailua. Näin toimivat terveet työmarkkinat ja näin toimitaan tosiasiassa myös julkisella sektorilla. Ei esimerkiksi hyvinvointialueiden välillä ole alan virka- ja työehtosopimuksiin perustuvaa palkkakartellia, vaan hyvinvointialueiden palkkatasot poikkeavat toisistaan. Samoin yksityisen sektorin sote-alan työnantajat huomioivat henkilöstön saatavuuden omassa toiminnassaan.
Työehtosopimuksilla taataan ainoastaan palkkauksen ja palkkakehityksen minimitaso. Lisäksi esimerkiksi työtehtävien vaativuuden muutokset, osaamisen kehittyminen ja urapolkujen luominen mahdollistavat palkkauksen kehittymisen työuran aikana. Näiden elementtien kehittäminen jatkossakin vahvistaa varmasti kokemusta oikeudenmukaisesta palkkauksesta ja turvaa työntekijöiden hakeutumisen kaikille aloille.
