Palkkatuki on työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu tuki, jonka TE-toimisto voi myöntää työnantajalle työttömän työnhakijan palkkaamiseen. Palkalla tuetun työn tarkoituksena on parantaa työttömän työnhakijan ammatillista osaamista ja edistää myös alentuneesti työkykyisen ja 60 vuotta täyttäneiden, pitkään työttömänä olleiden ihmisten mahdollisuuksia osallistua työelämään. Työhallinnon tilastojen mukaan vuonna 2023 palkkatuella työskennelleitä oli 44 000, eli kyse ei ole ihan pienestä ryhmästä.
Palkkatuki on ollut viime aikoina moukaroinnin kohteena, sillä Suomen hallitus pyrkii kohdentamaan palkkatukea kuntasektorin sijaan yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Hallitus on rajannut kuntasektorin mahdollisuutta hyödyntää palkkatukea eri tavoin, esimerkiksi vuoden alusta alkaen kunnat ja kuntayhtymät eivät voi käyttää palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen muiden kuin alentuneesti työkykyisten, 60 vuotta täyttäneiden ja pitkään työttömän olleiden kohdalla. Kun TE-palvelut vielä siirtyivät valtiolta kuntien vastuulle vuoden alussa, kunnilla ei ole enää minkäänlaista taloudellista insentiiviä tarjota palkkatukitöitä.
Tukityöllistämisen suuntaaminen vahvemmin yksityiselle sektorille on perustunut pitkälti siihen, että työvoimapoliittisista toimenpiteistä juuri yksityiselle sektorille kohdistuvan palkkatuen vaikutukset työllisyyteen ja ansiotasoon ovat olleet parhaita (Asplund, Kauhanen, Päällysaho, Vanhala 2018). Jatkotyöllistymisnäkymät ovat niissä siis lupaavimpia.
Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus.
Esimerkiksi Pirkanmaan työvoima- ja yrityspalveluiden alueellisen kokeilun arvioinnissa todettiin, että muutkin kuin siirtymät avoimille työmarkkinoille voivat saada aikaan myönteisiä seurauksia kuten rohkaistumista, motivaation ja arjen hallinnan kasvua, kuntoutumista, tervehtymistä, sosiaalisen osallisuuden kasvua ja niin edelleen. Vaikka tällaisten vaikutusten mittaaminen ei ole helppoa, ei se tarkoita, että ne eivät olisi todellisia.
Alkaneiden palkkatukijaksojen määrä on hyvistä vaikutuksista huolimatta jo ennen nykyisiä muutoksia romahtanut. Kuntasektorin tukityöpaikat ovat kahden viime vuoden aikana vähentyneet lähes puoleen ja yksityiset ja kolmannen sektorin paikat 30 prosentilla (ks. kuvio alla). Se tarkoittaa sitä, että joka kuukausi jää käynnistymättä jo lähes 1000 palkkatukijaksoa aiempaan verrattuna, mikä kiihdyttää entisestään pitkäaikaistyöttömyyden nousua (joka oli 10 % syyskuusta 2022 syyskuuhun 2024). Ja tämä on siis tilanne ennen vuodenvaihteessa voimaan tulleita muutoksia.
Kaikkein järisyttävimpänä palkkatuen kohderyhmän kannalta voi kuitenkin pitää sitä, että nämä uudistukset toteutetaan samanaikaisesti, kun sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksia leikataan historiallisen suuresti.
Sote-järjestöjen leikkaukset vaikuttavat myös tukityöpaikkoihin
Järjestöavustuksia on alun perin suunniteltu leikattavan viidenneksellä vuonna 2025 ja kaikkineen kolmanneksella vaalikauden loppuun mennessä. Tämä johtaa huomattaviin sopeuttamistoimiin ja sitä kautta lukuisiin muutosneuvotteluihin järjestösektorilla. Paitsi että järjestöjen ydintehtävän, ihmisten auttamisen, edellytykset heikkenevät (Kause 2024), heikkenevät myös palkkatukityöllistämisen mahdollisuudet – jopa enemmän kuin suhteessa säästösummaan.
Lain mukaan palkkatukea ei myönnetä sellaiselle työnantajalle, joka on viimeisten 12 kuukauden aikana irtisanonut tuotannollisista tai taloudellisista syistä työntekijöitä. Viranomaisten ohjeiden mukaan muutosneuvottelujen aikana ei myöskään voida myöntää palkkatukipaikkaa organisaatiolle – ellei ole takuuvarmaa, että se ei johda henkilöstön irtisanomisiin eikä lomautuksiin.
Suuremmissa järjestöissä onkin syytä selvittää, voisiko muutosneuvotteluja rajata tarkasti vain yhteen osaan organisaatiorakennetta, mikäli toisessa osassa halutaan säilyttää mahdollisuus rekrytointiin tai palkkatuen käyttöön. Työvoimaviranomaisella on asiassa tilannekohtaista harkintavaraa, ja tällaista harkintaa olisi nyt suotavaa käyttää. Nyt jos koskaan olisi kysyntää myös oikeuslaitoksen ennakkopäätökselle tätä koskevasta laintulkinnasta.
Avustusleikkausten tosiasialliset vaikutukset palkkatukimahdollisuuksiin selviävät tarkemmin vuoden alkupuolella, kun STEA:n päätökset vahvistetaan, mutta kyse on joka tapauksessa sadoista tai jopa tuhansista tukityön piirissä olevista ihmisistä.
Järjestöillä on aiemmin ollut tärkeä rooli tukityöllistämisessä. Järjestöbarometriin (Soste 2024) vastanneiden sosiaali- ja terveysalanjärjestöjen mukaan palkkatukipaikkoja on tarjonnut noin kolmannes kaikista alan järjestöistä. Palkkatuen ja muut työllistämistavat huomioiden tuettuja henkilöitä oli vastanneiden järjestöjen osalta lähes 6000 – tosiasiassa luku on vielä paljon suurempi, sillä kyselyyn vastasi 56 % sote-alan valtakunnallisista ja alueellisista järjestöistä. STEA:n Paikka auki -avustusohjelma on ollut merkittävä nuorten ja osatyökykyisten työllistämisohjelma, joka ei sekään liene turvassa leikkauksilta.
Mahdollisuuksia on, vaikka näkymä onkin nyt synkkä
Palkkatuen mahdollisuudet eivät ole missään tapauksessa kokonaan kadonneet, vaan juuri nyt tiukkenevassa työmarkkinasuhdanteessa niillä on enemmän arvoa kuin koskaan ennen.
STM:n Paikka auki -rahoitusta pyritään edelleen myöntämään nuorten tukityöllistämiseksi (STEA 2024). Kunnillakin on edelleen mahdollisuuksia suunnata panoksia tukityöhön. Lisäksi niillä on käytössään muita rahoitusinstrumentteja kuten työolosuhteiden järjestelytuki, joka vahvistaa tukityöllistetyn ohjausta työpaikalla.
Tukityön suunnittelussa vain mielikuvitus on rajana. Paikkoja on aiemmin järjestetty laidasta laitaan, esimerkiksi graafisesta suunnittelusta talkkaritoimintaan ja ruoka-avun jakamiseen. Tukea voi hyvin ajatella myös rekrytointitukena: monesta organisaatiosta löytyisi tehtäviä, joihin voisi palkata tekijän palkkatuella. Tämä ei ole vain kuntien tai järjestöjen asia, vaan työnantajien kaikilla sektoreilla on kannettava omaa vastuutaan yhteiskunnan tukeman palkkatukityön mahdollistamiseksi.
Kuten filosofi Frank Martela on muistuttanut, itsestä ulospäin suuntautuva hyvän tekeminen ja ”toisten auttaminen lisää sekä omaa merkityksellisyyden tunnetta että hyvinvointia” (YLE 2020). Eikö ole enemmän kuin loogista, että tuetun työllistymisen mahdollisuuksia tarjotaan juuri siellä, missä auttaminen ja hyvinvointi ovat toiminnan keskiössä?
