Työsopimuslakia on muutettu 1.6.2018 alkaen siten, että vaihtelevan työajan työsopimuksia ei saa tehdä työnantajan aloitteesta, jos työnantajan työvoiman tarve on kiinteä, eli etukäteen tiedetään säännöllisesti teetettävä työtuntimäärä. Vaikka tarve ei olisi kiinteä, vähimmäistyöaikaa ei saa sopia alemmaksi kuin työvoiman todellinen tarve on. Esimerkiksi ei saa sopia työaikaehdoksi 0-20 h/vko, jos tiedetään, että työtä on joka viikko vähintään 10 h. Työaikaehdoksi pitää silloin sopia 10-20 h/vko.
Työsopimuslain säännösten vastaiset ehdot työsopimuksessa ovat mitättömiä. Tarvittaessa töihin kutsuttavien sopimuksia saa edelleen tehdä yllättäviä ja ennakoimattomia sijaistarpeita varten, mutta työaikaehtoa pitää pystyä tarkastelemaan myös jälkikäteen siten, että työvoiman tarve ei näytä kiinteältä.
Lainsäädäntömuutokset koskevat myös voimassaolevia työsopimuksia. Työnantajan kannattaa käydä läpi ennen 1.6.2018 tekemänsä vaihtelevan työajan sopimukset ja valmistauduttava antamaan työntekijöille selvitys työvoimatarpeesta viimeistään 1.12.2018. Jos työsopimukseen sovittu vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto ei vastaa laissa tarkoitettua todellista työvoiman tarvetta, työnantajan on tarjottava työntekijälle mahdollisuutta muuttaa ehto vastaamaan työnantajan työvoimatarvetta ennen 1.12.2018.
Työsopimuslakiin on lisäksi säädetty tarvittaessa töihin tulevien ja muiden vaihtelevaa työaikaa tekevien oikeudesta sairausajan palkkaan, irtisanomisajan palkkaan ja neuvotteluvelvoitteesta, jos työntekijän työsopimuksen mukainen vähimmäistyöaika vaikuttaa vähemmältä, mitä työnantajan työvoiman tarve on ollut. EK on laatinut muutoksista soveltamisohjeet.
Vastaavalta pohjalta on tarkennuksia sovittu yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimukseen (6 § 6. kohta ja 20 § 4. kohta). Siellä etenkin 1.12.2018 voimaan tuleva työajan vakiintuminen poikkeaa kuitenkin lain määräyksistä. Terveyspalvelualan työehtosopimukseen on sovittu vastaava tarkennus sairasajan palkan osalta (19 § 1. kohta).
Lue lisää:
