Viime vuonna 196 kuntaa teki miinusmerkkisen tuloksen. Viimeisten 20 vuoden aikana kuntatalouden tila on ollut yhtä heikko vain kerran. Vaalikaudella 2019-2023 tarvitaan erityisen tarkkaa ja vastuullista talouspolitiikkaa.
Suomi harmaantuu ja kaupungistuu edelleen. Vanhuspalveluita koskevat päätökset ovat kuntien vastuulla. Samoista veroeuroista ja valtionosuuksista on löydyttävä rahat paitsi ikääntyneille myös peruskoululaisille, päiväkotilapsille ja terveydenhuollon potilaille.
Kunta paitsi rahoittaa palvelut, myös tuottaa valtaosan vanhuspalveluista. Esimerkiksi tehostetussa palveluasumisessa julkisen sektorin osuus on noin puolet. Toisen puolikkaan tuottavat yksityiset; järjestöt sekä pienemmät ja suuremmat yritykset. Tavoitteenamme on tuottaa palvelua mahdollisimman monelle. Se jos mikä on eettistä veroeurojen käyttöä, sillä tarvitsijoiden joukko on kasvussa.
Mitä hoitajamitoitus 0,7 tarkoittaisi?
Pääosa vanhustenhuollon työntekijöistä on kuntien palveluksessa. Ala on työvoimavaltainen. Jos vaatimus hoitajien mitoituksesta 0,7:ään toteutetaan, nostaisi se kuntien vanhustenhuollon menoja useilla kymmenillä prosenteilla – riippumatta siitä tuotetaanko kyseiset palvelut kunnan omana työnä tai ostopalveluina.
Yhtälö on mahdoton: palvelutarpeiden lisääntyessä lailla lisättäisiin hoitajien määrää ilman selvää näyttöä laadun parantamisesta. Kirjaus merkitsisi osittaista ylimitoitusta jatkuvan henkilöstöpulan alalla. Lisäksi tulevat palkankorotuspaineet ja koveneva työvoimakilpailu.
Kuntien vastuuvirkamiehet ja esimiehet ovat ahdistuneita siitä, että hyvässä tarkoituksessa tehty kehittämistyö ei riitäkään. Myös nuorten kiinnostus vanhustenhuollon ammatteihin on romahtanut.
Valviran muutama päivä sitten julkistama vanhusten ympärivuorokautisen hoivan suositus kertoo sen, minkä yksityiset ja kentällä toimivat arjen asiantuntijat jo tietävät: tehostetussa palveluasumisessa tarvittava mitoitus on 0,50 – 0,70.
Reilut pelisäännöt tarkoittavat julkisen ja yksityisen yhdenvertaista kohtelua
Tuleva hallitus ei muuta yksityisten sopimuksiin perustuvaa asemaa kunnissa. Päinvastoin, tulevalla hallituskaudella yksityisten asema tulee vanhustenhuollossa laajenemaan, koska haasteista ei muutoin selvitä. Tämä on hyvä, sillä yksityisen ja julkisen yhteistyö on todistetusti toiminut kirittäjänä myös julkisen sektorin laadun kehittämiselle ja kustannusten kasvun hillinnälle. Julkisen ja yksityisen yhteistyön ansiosta meillä on käytössä satoja nykyaikaisia palvelutaloja, joissa hoitajien työolot on mahdollista järjestää ajanmukaisiksi ja joissa asiakkaat voivat esteettömästi kulkea.
Reilu yhteistyö edellyttää reiluja pelisääntöjä. Tasavertaiset pelisäännöt tarvitaan sekä mitoitukseen että valvontaan. Kuntalaisten tasavertainen kohtelu hoivassa edellyttää sitä, että hoito- ja palvelusuunnitelman mukaisten palvelujen piiriin pääsylle asetetaan yhdenmukaiset kriteerit ja määräajat.
Reiluun peliin kuuluvat myös kohtuulliset korvaukset. Kunta käyttää veromaksajien rahaa. Kerrotaan heille läpinäkyvästi ja avoimesti, mihin kunnan rahat menevät missäkin palvelussa. Reilu peli toteutuu, yksityisille maksettavat korvaukset noudattavat samaa tasoa kuin kunnan omalle tuotannolle maksamat.
