Kansalaisten perusoikeudet määritellään perustuslaissa. Sote-uudistukseen liittyneiden lakien valmistelun yhteydessä vuonna 2018 perustuslakivaliokunta (PeV) tulkitsi perustuslakia seuraavasti: Maakunnan perustuslain 19 §:stä seuraava velvollisuus on ylläpitää riittävästi omaa tuotantoa sen varmistamiseksi, että se voi kaikissa tilanteissa turvata jokaiselle riittävät ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut.
Julkisuudessa tämän tulkinnan on arvioitu tarkoittavan sitä, että kunnat eivät saisi hankkia sote-palveluita yksityisiltä toimijoita, eivät ainakaan ulkoistaa näiden palveluiden tuotantoa laajasti. Tämä tulkinta PeV:n lausunnosta on väärä. PeV:n lausunto ei kiellä kuntia hankkimasta sote-palveluita tai ulkoistamasta niiden tuotantoa. Perustuslaki ei velvoita julkista sektoria tuottamaan sote-palveluita.
Perustuslaki velvoittaa julkisen sektorin huolehtimaan siitä, että kyseiset sote-palvelut ovat kansalaisten saatavissa riittävässä laajuudessa ja yhdenvertaisesti kaikissa olosuhteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisella sektorilla on sote-palveluiden järjestämisvastuu, ei tuotantovastuuta.
Viimeaikainen julkinen keskustelu aiheen ympärillä herättää kysymyksen: Kumpi nauttii suurempaa perustuslain suojaa julkinen palvelutuotanto vai kansalaisten oikeus saada tarvitsemiaan palveluita?