Valmiuslaki tai sen käyttöönottoasetus eivät kumoa hankintalakia. Koronakriisissä elämme poikkeusoloissa, jolloin hankintalaki mahdollistaa nopean toiminnan esimerkiksi suorahankintoja hyödyntämällä. Poikkeusoloissa kunnille ja kuntayhtymille voi muodostua monenlaisia kiireellisiä ja välttämättömiä palvelutarpeita: tärkeintä on turvata palveluiden hyvä saatavuus.
Hankintalain 40 §:n 4-kohdan mukaan suorahankinta voidaan toteuttaa, mikäli ”sopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä, eikä säädettyjä määräaikoja voida noudattaa hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi”.
Komissio on tiedonannossaan 18.3.2020 katsonut, että koronaviruksen aiheuttama pandemia on hankintayksiköistä riippumaton ja ennalta arvaamaton syy välttämättömien suorahankintojen tekemiseksi. Eli esim. tartuntojen testaamisen, ikääntyneiden kotipalvelujen tai henkilöstö- ja tilaresurssien hankkiminen suorahankinnalla äkillisesti lisääntyneen välittömän ja välttämättömän tarpeen takia voi olla laillinen peruste suorahankinnalle.
Suorahankintoja saa kuitenkin tehdä vain siinä laajuudessa ja sen pituisella sopimuksella, kuin on välttämätöntä. Tällä hetkellä viranomaiset arvioivat, että rajoitustoimenpiteet jatkuvat jopa kuukausia. Suorahankinta voinee siis olla varsin pitkä, mutta hankintayksikön on syytä päivittää hankinnat normaalissa menettelyssä heti, kun tilanne sen mahdollistaa.
Sopimusmuutokset ja force majeure
On hyvä muistaa, että tarve suorahankinnalle voi muodostua myös nykyisen palveluntuottajan vakavasta toimintahäiriöstä koronakriisin vuoksi. Jo kilpailutetuissa ja voimassa olevissa sopimuksissa voi ilmetä koronatilanteen vuoksi muutostarpeita esimerkiksi toimitusajoissa, palveluiden saatavuudessa ja muissa hankinnan kohteeseen liittyvissä ehdoissa. Kun muutoksia tehdään, sopijaosapuolien on harkittava muutoksia myös hankintalain näkökulmasta.
Kuntien ja kuntayhtymien on pidettävä nyt entistä tiiviimpää yhteyttä palveluntuottajiinsa.
Kuntien ja kuntayhtymien on pidettävä nyt entistä tiiviimpää yhteyttä palveluntuottajiinsa. Hankintojen jälkikäteisarviointia varten sekä hankintayksikön että palveluntuottajan on hyvä pitää lokia siitä, mitä on sovittu ja toteutettu.
Korona-kriisissä voi tulla eteen tilanteita, joissa hankintoihin sovelletaan ns. ylivoimaista estettä (force majeure). Ylivoimainen este on kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun sopimusvelvollisuuksia tai niiden vaikutuksia ei pystytä täyttämään sopijaosapuolien normaalien vaikutusmahdollisuuksien puitteissa. Kun näitä tilanteita tulee eteen, on sopijaosapuolten syytä arvioida ylivoimaisen esteen käyttöönottoa puolin ja toisin.
Mikäli sopimuskumppani vetoaa ylivoimaiseen esteeseen, hankintayksikön tulee aluksi tarkistaa, onko itse hankintasopimuksessa mainittu ylivoimaisesta esteestä tai onko sopimus sidottu yleisiin sopimusehtoihin.
Suuressa osassa sopimuksista ei ole erikseen kirjattu ylivoimaisesta esteestä, vaan ylivoimaisesta esteestä on määritelty yleisissä sopimusehdoissa, joihin sopimus on sidottu. Vaikka osapuolten välisessä sopimuksessa tai sovellettavissa yleisissä ehdoissa ei kirjauksia ylivoimaisen esteen tilanteista olisikaan, on olemassa yleinen periaate, jonka mukaan ylivoimaisen esteen tilanne seurauksineen voi tulla soveltamiselle sopimussuhteessa tästä huolimatta.
Hankintayksiköillä näytön paikka
Hankintalakia on silloin tällöin parjattu kankeaksi. Poikkeusoloissa se kuitenkin tarjoaa joustavia mahdollisuuksia. Hankintayksiköiden on nyt ottava ne käyttöön. Kriisin ratkaisu ei jää ainakaan hankintalaista kiinni.
Lisätietoja ajankohtaisesta tilanteesta löytyy Julkisten hankintojen neuvontayksiköstä.
