OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka (HS 25.2.19) haluaa raamittaa yksityistä varhaiskasvatusta tiukemmin kuin julkista ja rajoittaa perustuslain mukaista elinkeinovapautta. Eikö rajoittamisen sijaan olisi tärkeämpää keskittyä tarkastelemaan varhaiskasvatuksen laatua ja kuunnella, mitä perheet tahtovat?
Pääkaupunkiseudun kunnat kysyivät kesällä 2018 Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kirkkonummen päiväkoti-ikäisten perheiltä varhaiskasvatuksen laadusta. Tulosten mukaan yksityisen laatu on kolmessa metropolialueen kunnassa parempi ja Vantaallakin lähes samantasoinen kuin julkinen.
Perheiden luottamus on varhaiskasvatuksessa tärkeintä. Sekä julkinen että yksityinen tarjoavat laadukasta päivähoitoa ja molempia tarvitaan. Yksityisten päiväkotien varhaiskasvatuksessa työskentelee sitoutuneita, osaavia opettajia ja johtajia, jotka yhdessä muun henkilöstön kanssa tekevät joka päivä tärkeää työtä, aivan kuten Misukka kirjoittaa. Kaikki alan ammattilaiset koulutetaan samoissa oppilaitoksissa ja yksityinen hoitaa kaikkia lapsia – myös niitä erityistä tukea tarvitsevia – jos kunta niin tahtoo.
Yrittäjät tarjoavat päiväkotipaikkoja kunnille vain kysynnän mukaan. Yksityisen varhaiskasvatuksen kustannukset kunnille ovat aina alemmat kuin kunnan omat kustannukset ja tältä osin julkinen rahoitus käytetään tehokkaasti. Alan valvonnan tulee olla tehokasta. Jos valvontaa halutaan lisätä, se tulee toteuttaa palvelun tuottajasta riippumatta. Avit ovat saaneet valituksia sekä julkisista että yksityisistä toimijoista. Rakennuslupaongelmiakin näyttäisi olevan sekä julkisella että yksityisellä.
Palveluseteli on todettu useissa kunnissa toimivaksi välineeksi. Niitä tulee lisätä ja ne tulee hinnoitella kustannusneutraalisti kuntien omia tuotantokustannuksia vastaavaksi. Näin julkinen raha suunnataan itse palveluun ja vähennetään kuntien hallintokustannuksia ja investointipaineita. Varhaiskasvatuksen järjestämistavasta päättävät kunnat ja kuntapäättäjät, ei OAJ.
(Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 27.2.2019)
