Parhaat äitienpäivämuistoni liittyvät lapsuuteen, omaani ja omien lasteni. On varmasti helppoa olla samaa mieltä kanssani, että parasta äitienpäivässä on pienten lasten ilo ja riemu.
Kuinka kutkuttavan jännittävää oli keittää aamukahvia äidille tämän vielä ”nukkuessa”. Yleensä aikaisin heräävälle äidille nukkuvaa esittäminen ei ollut helppoa. Tämän koin, kun sain kuunnella omien lasteni rapistelua ja kikatusta keittiöstä ja esittää vuorostani itse nukkuvaa. Sain olla lähellä äitiä ja äitinä.
Lasten kasvaessa ja aikuistuttua äitienpäivän luonne muuttuu. Siitä tulee yksi keväinen sunnuntai, jolloin lähipiiri kokoontuu yhteen.
Me mökkeilijät teemme yhdessä kevättöitä ja toisille on muodostunut perinne yhteisestä äitienpäivälounaasta kotona tai ravintolassa. Suvun vanhimpia äitejä käydään tapaamassa ruusun kanssa ja poisnukkuneille viedään orvokit hautausmaalle. Saamme olla lähellä ja tavata läheisiä.
Tänä vuonna on äitienpäivänäkin toisin.
Ainoastaan hautausmaakäynti on suositusten mukaista, kunhan muistetaan turvaetäisyydet kyläläisten kanssa. Tämä sunnuntai tulee olemaan yksi poikkeus-sunnuntai lisää koronarajoitusten aikana, jonka ikäihmiset viettävät eristyksissä läheisistään, ilman lastenlasten ja lastenlastenlasten riemua, ilman läheisyyttä.
Sanat läheinen ja läheisyys ovat nyt korona-aikana saaneet todelliset merkityksensä. Nähtävästi näin tapahtuu aina asioille, kun olemme ne menettäneet.
Uudenmaan alueen eristys tuntui paljon pidemmältä ajalta kuin se oikeasti olikaan. Eristyksen purkauduttua olen onnellinen, että pääsen omaa äitiäni tapaamaan. Tapaamme ainoastaan ulkona, suojaetäisyydellä ja minulla on maski. Mutta halaukseen en häntä pysty nappaamaan, enkä hieroa kipeitä hartioita. Kaipaan läheisyyttä. Läheisten ja läheisyyden mieltä piristävä voima on merkittävä.
Hoivakodeissa asuville ikääntyneille ja siellä myös työskenteleville äideille läheisyyden kokeminen poikkeusajan arjessa ja varsinkin nyt äitienpäivänä on omaani paljon haasteellisempaa. Hoivakoti ja sen henkilöstö ovat asukkaille tällä hetkellä ainoat läheisyyttä tuovat ihmiset. Arjen läheisyyden ja ilon täytyykin nyt löytyä hoivakotien sisältä. Henkilöstö tarvitsee omien pelkojen käsittelyyn ja poikkeustilanteeseen vahvaa tukea, kun työssäkin on vältettävä lähikontaktia.
Sunnuntaina äiti keittää kahvit ja minä vien kakkua. Juomme yhdessä äitienpäiväkahvit, minä istun ulkona parvekkeen alla ja äiti istuu ensimmäisen kerroksen parvekkeellaan. Juttu luistaa, kun suunnitellaan kesää ja kaikkea ihanaa tulevaan.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja heidän läheisilleen!
