Hallitus päätti budjettiriihessä syyskuussa varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen alentamisesta 70 miljoonalla eurolla. Lakiuudistus toteutettaisiin nostamalla varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annetun lain tulorajoja 31 prosentilla sekä alentamalla perheen toisesta tai useammasta lapsesta perittäviä maksuja. Kunnille asiakasmaksumenetykset kompensoitaisiin kohdistamalla aiempaa suurempi osa yhteisöveron tuotosta kunnille.
Lainsäädännön rahoitusperiaatetta on noudatettava olipa kyseessä julkinen tai yksityinen
Perustuslakivaliokunnan kannanottojen mukaan kunnilla tulee olla tosiasialliset edellytykset ja resurssit suoriutua uusien lakien mukaisista velvoitteistaan lakia säädettäessä. Varhaiskasvatuksessa on kyse kunnan järjestämisvastuulla olevasta palvelusta, johon asiakasperheillä on subjektiivinen oikeus. Valtionosuuslainsäädännön perusteella kunnat voivat tuottaa palvelun itse, ostaa sen ostopalvelusopimuksin tai toteuttaa järjestämisvastuunsa myöntämällä perheille palvelusetelin. Lisäksi perheillä on valittavanaan Kelan maksaman yksityisen hoidon tuen vaihtoehto.
Lausuntokierroksella olevan hallituksen esitysluonnoksen mukaan varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen alennus kompensoitaisiin vain kunnan oman toiminnan osalta. Tämä merkitsisi yksityisten palvelujen piirissä olevien asiakkaiden räikeää eriarvoistamista ja lisäisi perheiden epätasa-arvoa. Ilman valtion kompensaatiota jäisivät tuhannet perheet, sillä palvelusetelipalveluiden piirissä on tällä hetkellä noin 32 000 lasta ja yksityisen hoidon tuen piirissä on noin 13 000 lasta.
Esitetty 70 miljoonan euron määräraha on riittämätön
Julkisen toimijan, on kohdeltava asiakkaita tasavertaisesti riippumatta siitä, millä tavalla järjestämisvastuussa oleva kunta on päättänyt palvelun järjestää. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että opetus- ja kulttuuriministeriön on osoitettava uudistukseen lisää rahaa, jotta maksualennukset voidaan toteuttaa kaikkien varhaiskasvatuspalveluita käyttävien perheiden maksuissa. Tai sitten tuo 70 miljoonaa euroa tulee jakaa uudella nyt esitettyä tasavertaisemmalla tavalla.
Myös esityksen mukainen kompensaatiojärjestelmä kunnille herättää paljon kysymyksiä. Kuntatalous on tällä hetkellä erittäin haastavassa tilanteessa ja siihen kohdistuu mittavia uusia paineita esimerkiksi vastikään voimaan tulleiden vanhuspalvelulain muutosten ja Covid 19 -pandemian myötä.
Kunnat ovat varsin eriarvoisessa asemassa yhteisöverojen saajina ja sitä paitsi yhteisöverotuotot muuttuvat vuodesta toiseen. Myös kompensoitavat asiakasmaksumenetykset voivat olla eri kunnissa varsin erilaiset vaihdellen parista kymmenestä prosentista lähes puoleen. Tämä johtuu siitä, että käytössä on erilaisia maksujärjestelmiä yksityisen toiminnan osalta ja yksityisen toiminnan osuus kunnittain vaihtelee nollasta noin 40 %:iin.
Julkisen ja yksityisen yhteistyö on välttämätöntä
Yksityinen varhaiskasvatus perustuu aina yksityisen ja julkisen yhteistyöhön ja kuntien asettamiin reunaehtoihin. Lainsäädäntö on julkisille ja yksityisille toimijoille sama, samoin kuin henkilöstön kelpoisuusvaatimukset.
Yleinen virheellinen käsitys on, että yksityiset varhaiskasvatuspalveluiden tuottajat voisivat hinnoitella palvelunsa vapaasti. Näin ei ole, vaan kunnat asettavat yksityisen varhaiskasvatuksen hinnoittelulle erilaisia reunaehtoja. Esimerkiksi palveluseteleiden osalta kunta määrää palvelusetelin arvon ja päättää yksipuolisesti siitä, milloin ja kuinka paljon palvelusetelin arvoa nostetaan kustannustason noustessa. Tämä on kuntien huonossa taloustilanteessa johtanut palveluseteleiden arvojen merkittävään jälkeenjääneisyyteen. Palvelusetelin arvojen jälkeenjääneisyys on puolestaan jo johtanut siihen, että yritykset ovat joutuneet supistamaan toimintaansa sellaisissa kunnissa, joissa toiminta ei ole enää terveellä taloudellisella pohjalla. Kunnat asettavat myös palvelusetelipalveluiden tuottajille ns. kattohintoja, jotka estävät normaalin toimijoiden välisen hinta- ja laatukilpailun.
Veroeurojen käytön näkökulmasta yksityinen toiminta on yhteiskunnalle varsin edullista. Esimerkiksi ns. Kuusikkokuntien varhaiskasvatusraporttien kustannustietoja vertailemalla voidaan suuntaa antavasti todeta, että yksityinen toiminta on kuudessa suurimmassa kaupungissamme merkittävästi (kymmeniä prosentteja) edullisempi vaihtoehto tuottaa varhaiskasvatuspalvelut kuin kuntien oma toiminta. Samanaikaisesti esimerkiksi pääkaupunkiseudulla suoritetut laatukyselyt osoittavat, että yksityinen toiminta on vähintään samalla laatutasolla kuin julkinen ja useimmilla mittausindikaattoreilla jopa parempi.
Asiakasperheiden näkökulmasta yksityinen varhaiskasvatus on saman tai lähes saman hintainen vaihtoehto kuin julkinen varhaiskasvatus. Noin puolet kunnista edellyttää yksityisiltä samoja asiakasmaksuja kuin kunnan omassa toiminnassa ja lopuissakin kunnissa erot yksityisen ja julkisen välillä ovat pieniä.
Summa summarum varhaiskasvatusalan yritykset toimivat tällä hetkellä varsin ahtaassa raossa; yksityisen toiminnan kustannukset määräytyvät työehtosopimusten ja yleisen kustannuskehityksen mukaisesti aivan samoin kuin kuntien omassa toiminnassa, mutta toisaalta kunnat eivät ole hyväksyneet todellisten kustannuslisäysten viemistä palvelun hintoihin. Koska kyse on toimialasta, jossa katteet ovat pieniä, voi nyt esitetty asiakasmaksualennusten kompensointi lakisääteisesti ainoastaan julkisille toimijoille, olla se viimeinen niitti varsinkin pienen varhaiskasvatusyrityksen tai yhdistyksen toiminnalle. Haluaako OKM lisää ”olemme lopettaneet toimintamme” -lappuja yksityisten päiväkotien oville?
