Eurooppalaisissa sotejärjestelmissä on keskeistä, että elämisen kannalta välttämättömän terveydenhoidon ja hoivan saaminen ei saa riippua varallisuudesta vaan yhteiskunnat ovat eri tavoin ottaneet huolehtiakseen välttämättömien palvelujen järjestämisestä kansalaisilleen. Koska eri maiden järjestelmät ja niiden laadun mittaaminen kansallisesti poikkeavat toisistaan, yhteismitallisen eurooppalaisen vertailun tekeminen on vaikeaa.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että yleisesti ottaen Länsi-Euroopan mailla on korkeatasoiset ja laajat sosiaali- ja terveydenhoitoalan palvelut, jotka usein perustuvat julkisiin ja niitä täydentäviin yksityisiin resursseihin.
EU-maissa sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmät vaihtelevat kuitenkin huomattavasti toisistaan ja niillä on erilaiset rahoitusmallit. Erot johtuvat maassa vallitsevasta poliitiikasta, taloudellisista ja demografisista tekijöistä sekä kunkin maan historiasta ja perinteistä. Osa Euroopan maista rahoittaa terveydenhuollon pääasiassa veroilla ja julkisilla maksuilla, kun taas toisissa maissa terveydenhuoltojärjestelmä perustuu osittain yksityisiin vakuutuksiin ja suoriin potilasmaksuihin.
Silti on tärkeää huomata, että terveydenhoitoalan resurssit voivat vaihdella maittain ja että jokaisessa maassa on omat yksilölliset ongelmansa ja vaihtelevat kehitystarpeet.
Sotealan keskeisiä eurooppalaisia ongelmia ovat riittämättömät resurssit ja köyhimpien maiden korruptio
Sotealan keskeisiä ongelmia Euroopassa ovat joissakin maissa erityisesti julkisen terveydenhoidon pitkät jonotusajat. Suomessa ne ovat jatkuvasti otsikoissa erityisesti kasvukeskuksissa, mutta joissakin Euroopan maissa jonotuspulmat ovat kärjistyneet äärimmilleen.
Espanjassa on parhaillaan meneillään mielenosoitusaalto kansalaisten protestoidessa julkisen terveydenhoidon puutteellisia resursseja ja pitkiä jonoja vastaan. Alueellisia paikallishallintoja syytetään yksityisen terveydenhoitosektorin suosimista julkisen puolen kustannuksella. Sunnuntaina 12. helmikuuta Madridissa järjestettiin suuri mielenosoitus julkisen terveydenhoitojärjestelmän puolesta. Järjestäjien mukaan Plaza Cibelesillä järjestettyyn mielenilmaisuun osallistui miljoona ihmistä, Madridin paikallishallinnon mukaan neljäsosa tästä.
Espanjassa terveydenhuoltojärjestelmä on julkinen ja sitä rahoitetaan veroilla. Julkisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on tarjolla laaja valikoima palveluita, mutta kuten mielenosoitukset kertovat, jonot ja odotusajat voivat olla pitkiä. Yksityinen terveydenhuolto on myös saatavilla, ja monet espanjalaiset hankkivat lisäpalveluita yksityisestä terveydenhuollosta.
Myös EU:sta eronneen Britannian julkinen terveydenhoitojärjestelmä, National Health Service, NHS on ollut viime vuosina syvenevissä vaikeuksissa puuttuvien taloudellisten resurssien takia. Pisteen i:n päälle on viimeistellyt katastrofiksi osoittautunut EU-ero, jonka katkaistua työvoiman vapaan liikkuvuuden sotealan työvoimapula on kasvanut ennätyksellisen suureksi. NHS:n akuutti työvoimapula oli Financial Timesin mukaan tammikuun lopulla 133 000 terveydenhoitoalan ammattilaista.
Jonoja aiheuttavan resurssipulan lisäksi osaa EU-maiden julkista terveydenhuoltoa vaivaa edelleen vanha ongelma, korruptio. Transparency Internationalin maailmanlaajuisen vuoden 2022 korruptioindeksin mukaan lahjonta on edelleen ongelma terveydenhoitopalvelujen saatavuudessa varsinkin osassa Etelä- ja Itä-Euroopan maita.
Korruptio voi vaikuttaa terveydenhuollon resurssien jakautumiseen, palvelujen laatuun ja saatavuuteen. Yksi korruption käytännön ilmenemismuodoista on se, että saadakseen julkisia terveydenhoitopalveluja niistä on maksettava pimeästi hoitohenkilökunnalle.
Euroopan sotejärjestelmät toimivat keskimäärin hyvin
Ongelmista huolimatta sotepalvelut on kuitenkin pääasiassa järjestetty Euroopassa hyvin vaikka maakohteiset erot ovat merkittävät. Jotkut maat korostavat yksityisiä palveluita ja niiden roolia terveydenhoidossa, kun taas toisissa maissa valtio hallitsee suurta osa terveydenhuoltojärjestelmästä.
Varsinkin Saksassa, Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa on erittäin hyvin toimivat terveydenhoitojärjestelmät ja niillä kohtuulliset resurssit. Myös Pohjoismaissa, kuten Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa on hyvin toimivat terveydenhoitojärjestelmät ja korkeatasoiset palvelut.
Monissa maissa yhdistellään julkisia ja yksityisiä rahoituslähteitä terveydenhuollon tarpeiden kattamiseksi. Esimerkiksi Saksassa terveydenhuoltojärjestelmä on pääasiassa julkinen ja sitä rahoitetaan palkkatuloista ja veroista. Ranskassa on taas käytössä yhdistelmä julkista ja yksityistä terveydenhuoltoa ja sitä rahoitetaan sekä veroilla että yksityisillä vakuutuksilla.
Itävallassa terveydenhuoltojärjestelmä on hyvin kehitetty ja se perustuu yhdistelmään julkisia ja yksityisiä palveluita. Terveydenhuoltojärjestelmää rahoitetaan veroilla ja yksityisillä vakuutuksilla.
Italiassa terveydenhuoltojärjestelmä on julkinen ja sitä rahoitetaan veroilla. Julkisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on tarjolla laaja valikoima palveluita, mutta jonot ja odotusajat voivat olla varsin pitkiä. Siksi monet italialaiset ostavat lisäpalveluita yksityisestä terveydenhuollosta.
Ruotsissa terveydenhuoltojärjestelmä on julkinen ja sitä rahoitetaan veroilla. Järjestelmää pidetään yhtenä maailman parhaista ja se tarjoaa laajan valikoiman palveluita. Ruotsissa on myös saatavilla yksityisiä terveyspalveluita, joita monilla on mahdollisuus käyttää täydentämään julkista terveydenhuoltoa. Myös EU:n ulkopuolella Norjassa sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmä on julkinen ja sitä rahoitetaan verovaroilla. Myös tätä järjestelmä pidetään yhtenä maailman parhaista
Itä-Euroopassa on ongelmia
Kreikassa terveydenhuoltojärjestelmä on julkinen ja sitä rahoitetaan veroilla. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on tarjonnut laajan valikoiman palveluita vuosien varrella, mutta Kreikan taloudellisten vaikeuksien vuoksi maa on viime vuosina joutunut supistamaan julkisia sosiaali- ja terveysalan palveluitaan. Yksityinen terveydenhuolto on myös saatavilla, mutta se on kallista.
Myös Puolessa terveydenhuoltojärjestelmä on julkinen. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on aikaisemmin tarjonnut hyvän tason palveluita, mutta viime vuosina on esiintynyt huolia palvelujen laadusta ja saatavuudesta. Yksityinen terveydenhuolto on myös saatavilla, mutta se on kallista.
Unkarissa terveydenhuoltojärjestelmä on pääasiassa julkinen ja sitäkin rahoitetaan veroilla. Järjestelmä on tarjonnut hyvän tason palveluita vuosien varrella, mutta myös Unkarissa viime vuosina on esiintynyt huolia palvelujen saatavuuden heikkenemisestä. Monet unkarilaiset hankkivat lisäpalveluita yksityisestä terveydenhuollosta.
Romaniassa julkinen sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmä on viime vuosina kohdannut haasteita palvelujen laadun ja saatavuuden parantamisessa. Viime vuosina on tehty esimerkiksi parannuksia terveydenhuollon rahoitukseen ja hallintoon, mutta toiminnassa on vielä parantamisen varaa. Yksityinen terveydenhuolto on saatavilla ja ne, joilla on varaa, käyttävät sitä täydentämään julkista terveydenhuoltoa.
Myös Bulgariassa sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmä on pääasiassa julkinen ja sitä rahoitetaan veroilla. Järjestelmä on kohdannut haasteita resurssien puutteiden vuoksi, ja palvelujen laatu ja saatavuus ovat usein heikkoja. Yksityinen terveydenhuolto on saatavilla, ja monet bulgarialaiset hankkivat lisäpalveluita yksityisestä terveydenhuollosta.
Tšekissä sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmä on pääasiassa julkinen ja sitä rahoitetaan verovaroista. Järjestelmä on toiminut vuosien mittaan hyvin, mutta viime aikoina on esiintynyt huolia palvelujen saatavuudesta ja laadusta. Monet tšekkiläiset täydentävät julkisia palveluja yksityisestä terveydenhuollosta.
Julkiset sote-järjestelmät on EU-maissa toteutettu useimmiten paikallisten viranomaisten kautta
Euroopan maissa julkisen terveydenhoidon vastuut ja organisointi vaihtelevat maittain. Esimerkiksi Saksassa sotepalvelujen järjestämisestä vastaavat 16 osavaltiota kulin omalla alueellaan. Osavaltiot huolehtivat niin terveydenhoidon suunnittelusta, toteutuksesta kuin valvonnasta alueellaan.
Ranskassa julkisen terveydenhoidon vastuut on jaettu kahdelle tasolle, paikallishallituksille (départements) ja niiden alaisuudessa toimiville terveyskeskuksille (Agences régionales de santé, ARS), jotka vastaavat terveyspolitiikan toimeenpanosta ja valvonnasta alueellaan.
Espanjassa sotepalveluista vastaa 17 autonomista aluetta (Comunidades Autónomas) , jotka ovat vastuussa terveyspolitiikan toimeenpanosta, suunnittelusta, valvonnasta ja terveydenhoidon tarjoamisesta alueellaan.
Italiassa julkisen terveydenhoidon vastuut on jaettu kahdelle tasolla: paikallisilla hallituksille (Regioni) ja alueillaan toimivilla terveyskeskuksille (Aziende Sanitarie Locali, ASL). Regionit ovat vastuussa terveyspolitiikan suunnittelusta ja valvonnasta, kun taas ASL:t vastaavat terveyspalvelujen tarjoamisesta ja toteutuksesta alueellaan.
Puolassa julkisesta terveydenhoidosta vastaavat 16 voivodikuntaa (województwa). Voivodikunnat ovat vastuussa terveyspolitiikan suunnittelusta, toteutuksesta ja valvonnasta alueellaan.
Kreikassa julkisesta terveydenhoidosta vastaa 13 aluehallintoa (Perifereiakoi Ypiresies). Ne ovat vastuussa terveyspolitiikan suunnittelusta, toteutuksesta ja valvonnasta alueellaan.
Belgiassa julkisen terveydenhoidon vastuu on jaettu kahdella tasolle: paikallisilla hallituksille (régions) ja kielialueille (communautés). Paikalliset hallitukset ovat vastuussa terveyspolitiikan suunnittelusta ja valvonnasta, kun taas kielialueet vastaavat terveyspalvelujen käytännön toteuttamisesta.
