Hyvinvointiala HALI ry haluaa, että suomalaiset saavat hyvää hoitoa ja hoivaa asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Tarvitaan yhteistyötä, ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja jo olemassa olevien hyvien ratkaisujen säilyttämistä ja kehittämistä.
Lue HALIn ratkaisuista tarkemmin tästä
Soteväsymys painaa kaikkia, mutta huonoa esitystä ei saa viedä läpi. HALI katsoo, että tiistaina julkaistu hallituksen esitys ei täytä sote-uudistukselle asetettuja tavoitteita, jotka ovat palvelujen parempi saatavuus, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen ja kustannustehokkuus.
”Helposti ajatellaan, että hallituksen esitys on vain hallintomalli. Se on kuitenkin vaarallinen luuranko, joka estää ja rajaa tulevien hyvinvointialueiden mahdollisuuksia toimia kuten nykyiset järjestäjät eli kunnat toimivat: ostavat palveluja yksityiseltä sektorilta, kun omat resurssit eivät riitä, tai kun ostettava palvelu on julkisen järjestäjän omaa palvelua parempaa tai kustannustehokkaampaa”, sanoo Eveliina Vigelius, HALIn sotesta vastaava johtaja.
Sote-palveluiden uudistamisen tulee tähdätä siihen, että laadukasta palvelua voidaan tarjota kaikille ja hoitoon ja hoivaan pääsee, kun siihen on tarve. Toinen tärkeä asia on tehdä uudistus tulevaisuuteen katsoen, kustannustehokkaasti. Sote-kustannukset ovat jo nyt karanneet käsistä ja väestö vanhenee.
”Hoidon ja hoivan tarve lisääntyy. Julkinen vai yksityinen -mittelöön ei ole mitään syytä, tarvitsemme kaikki tekijät ja resurssit meitä hoitamaan ja hoivaamaan. Uudistuksen pitää tarjota aitoja keinoja kustannusten kasvun hillintään, koska muutoin meillä ei ole tulevaisuudessa varaa hoitaa kaikkia”, sanoo Eveliina Vigelius.
Mikä on hyvä sote-uudistus? HALI tarjoaa ratkaisuksi kymmenen asian kohtaa:
1. Tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Parhaaseen tulokseen päästään, kun yksityiset ja julkiset palveluntuottajat voivat toimia rinnakkain, molempien vahvuuksia hyödyntäen. Yritykset ja järjestöt ovat monessa asiassa edellä julkisia toimijoita, esimerkiksi digitalisaation hyödyntämisessä ja prosessien kehittämisessä. Yksityisillä palveluntuottajilla on myös omaa erityisosaamista, esimerkiksi sosiaalipalveluissa. Järjestöjen tarjoama tuki tulee integroida tiiviiksi osaksi palveluprosesseja ja -polkuja.
2. Vertailua ja tasapuolista valvontaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen vertailun pitää olla paitsi avointa ja läpinäkyvää, myös mahdollista. Yksityisen ja julkisen palvelun vertailu vaatii, että järjestäjä, tulevaisuudessa hyvinvointialue tuntee julkisen palvelutuotantonsa kustannukset. Tällä hetkellä näin ei ole. Edelleen palveluiden valvonnan pitää olla yhdenmukaista ja kriteerien samat kaikille palveluntuottajille koko maassa.
3. Palvelusetelin käyttöön tulee kannustaa nykyistä vahvemmin. Palvelusetelit ovat hyvä väline purkamaan jonoja, lisäämään asiakkaan valinnan mahdollisuuksia ja tukemaan pienten palveluntuottajien toimintaedellytyksiä. Asiakkaalla on oltava oikeus saada palveluseteli aina, kun julkinen toimija ei pysty tuottamaan hoito- ja palvelusuunnitelman mukaista palvelua säädetyssä määräajassa.
4. Laaja ja velvoittava hoito- ja hoivatakuu tulee ottaa käyttöön.
- Perusterveydenhuollossa viikon hoitotakuu on hyvä tavoite.
- Erikoissairaanhoidossa hoitotakuuaika on puolitettava.
- Lasten ja nuorten mielenterveyshoidon hoitotakuuajat on vähintään puolitettava.
- Suun terveydenhuollon osalta tulee turvata jokaiselle suomalaiselle riittävin väliajoin pääsy ennaltaehkäiseviin palveluihin.
- Ikääntyneellä on oikeus päästä nopeasti hoito- ja palvelusuunnitelman mukaisen kotihoidon tai ympärivuorokautisen hoivan piiriin.
5. Kela-korvauksia kehitettävä ja työterveyshuollon rahoitus pidettävä ennallaan Kela-korvaus on yhteiskunnalle erittäin kustannustehokas väline parantaa palvelujen saatavuutta ja lisätä asiakkaan valinnan mahdollisuuksia. Jos pieneksi leikattuja Kela-korvauksia nostettaisiin, nykyistä useampi voisi valita yksityisen palveluntuottajan niin halutessaan, esimerkiksi jonotilanteen vuoksi. Työterveyshuollon järjestämis- ja rahoitusvastuu kannattaa säilyttää nykyisellään. Työterveyshuoltoa ei rahoiteta verovaroin, joten sen työnantajien ja työntekijöiden käytännössä maksamaa rahoitusta ei edes voisi siirtää yhteiseen valtakunnalliseen sote-pottiin.
6. Kansalaisjärjestöjen tuki kaikkien saataville Hyvinvointialueiden tulee tarjota palveluohjauksen yhteydessä tietoa alueen järjestölähtöisestä auttamistoiminnasta. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteiden, kuntien ja tulevien järjestäjien välillä, on oltava selviä ja järjestöjen rahoitus on turvattava. Pienille, monitarpeisille ja vaativaa erityisosaamista tarvitseville asiakasryhmille palveluja tuottavien järjestöjen toiminnan jatkuvuus on turvattava.
7. Turvataan tarpeenmukaiset kuntoutuspalvelut Yksityiset palveluntuottajat tuottavat kaikista kuntoutuspalveluista noin puolet. Kuntasektorilla kannattaa hyödyntää palveluseteleitä, henkilökohtaista budjettia ja ostopalveluja myös kuntoutuspalveluissa. Järkevää ei ainakaan ole pystyttää omaa palvelutuotantoa olemassa olevan ja hyvin toimivan yksityisen palvelutuotannon tilalle. Kelan asemaa vaativan lääkinnällisen, ammatillisen ja harkinnanvaraisen kuntoutuksen sekä kuntoutuspsykoterapian järjestäjänä pitää vahvistaa, sillä näiden kuntoutujaryhmien palvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuuta ei ole muualla.
8. Digitaalisten ratkaisujen kehitystä tuettava Yksityisillä palveluntuottajilla on kyvykkyyttä, ketteryyttä sekä nopeutta kehittää ja ottaa digitaalisia ratkaisuja käyttöön. Yrityksillä ja järjestöillä on laaja kirjo erilaisia chat- ja videovälitteisiä auttamisen tapoja, jotka tavoittavat merkittävän määrän avun tarpeessa olevia ihmisiä matalalla kynnyksellä. Esimerkiksi Kela-korvauksilla voidaan kannustaa ihmisiä myös digitaalisten palvelujen piiriin. Lääkärien ja hoitajien chat- ja videovastaanottojen saatavuus on erittäin hyvä ja kustannukset merkittävästi perinteistä käyntiä pienemmät.
9. Potilasdirektiivi toimeenpantava oikein Potilasdirektiivi on toimeenpantava Suomessa oikein. Se sallisi suomalaisen hakeutua julkisen palvelun asiakasmaksun hinnalla yksityisen tai julkisen terveyspalveluntuottajan pakeille toisessa EU-maassa. Mikä tahansa sote-uudistus Suomessa tehdäänkin, direktiivin mukanaan tuomia muutoksia ei voi esityksen valmistelussa sivuuttaa. Lääkäriin pitää Suomessa päästä, jotta suomalaisille ihmisille ja yrityksille ei tule epätarkoituksenmukaisia kannusteita hakeutua pois Suomesta.
10. Hyvinvointialan työlle on oltava riittävästi tekijöitä Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan, puolet Suomen 350 000 sote-ammattilaisesta eläköityy vuosien 2012 – 2030 aikana. Samaan aikaan palveluiden tarve kasvaa nopeasti. Alan koulutusta ja toimenkuvia sekä muodollisia pätevyysvaatimuksia on kehitettävä joustavammiksi vastaamaan paremmin työelämän tarpeita. Ratkaisuja ovat koulutuksen aloituspaikkojen lisääminen, muuntokoulutuksen ja lyhyemmän pätevöittävän koulutuksen kehittäminen, oppisopimuskoulutuksen tekeminen houkuttelevammaksi, työperäisen maahanmuuton edistäminen, perhevapaauudistus sekä maahanmuuttajien työllistymisen helpottaminen.
