HALIn perustelut yleisen linjan mukaiselle kustannusraamille:
1. Työnantajaliitot ovat sitoutuneet yleisen linjan mukaiseen palkankorotusten kustannusvaikutukseen. Sen puitteissa voidaan tehdä paljon, kuten kohdentaa osa korotusvarasta pienimpiin taulukkopalkkoihin palkkaerojen kaventamiseksi.
Kansantalouden kannalta on hyvä, että kansainvälisessä kilpailussa olevan vientiteollisuuden mukainen palkankorotustaso toimii suunnannäyttäjänä muillekin toimialoille. Vastaavasta mallista on vuosikymmenten hyvät kokemukset muun muassa Ruotsista.
TES-korotusten lisäksi palkkatasoon vaikuttavat työnantajakohtaiset ratkaisut. Yleensä kilpailu osaavasta työvoimasta merkitsee sitä, että työnantajat maksavat harkinnanvaraisesti TES:n vähimmäistasoa korkeampia palkkoja ja tämä osaltaan aikaa myöten nostaa alan palkkatasoja.
2. Työvoimakustannusten osuus sosiaali- ja terveysalalla on jopa 75 prosenttia.
Se on korkein kaikista toimialoista. Palkkaratkaisut vaikuttavat suoraan palvelujen hintoihin, sekä sitä kautta myös koko yhteiskunnan kustannuksiin. Yhteiskunta rahoittaa pääosan sote-alan kaikista kustannuksista niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, jonka yksi osa on myös kolmas sektori.
Kuntien ja koko julkissektorin menot ylittävät jo nyt tulot. Väestön nopea vanheneminen heikentää entistään kuntien taloustilannetta ja samalla lisää sote-palveluiden tarvetta. Muita isommat palkankorotukset pitäisi kustantaa joko verojen korotuksin, lainanottoa lisäämällä tai asiakasmaksuja nostamalla. Mitään näistä keinoista ei pidetä yleensä hyvänä.
3. Kolme vuotta kestänyt 30 prosentin lomarahaleikkaus kunnissa ja muulla julkisella sektorilla ei koskenut yksityistä puolta. Siltä osin yksityisen puolen hoivahenkilöstö on voinut olla tyytyväinen.
4. Työntekijäpuoli haluaa kerralla läpi molemmat keskeiset vaatimuksensa eli työn kevennyksen ja muita isommat palkankorotukset.
Hoiva-alan työntekijäliittojen tavoite vanhusten tehostetun palveluasumisen hoivahenkilömitoituksen vähimmäistason nostamisesta tasolle 0,7 siirtymäajan jälkeen on mukana parhaillaan lausunnolla olevassa ikäihmisten mitoituslaissa. Merkittävä mitoitustason nosto toki vahvistaisi palveluasumisen laatua ja keventäisi työmäärää. Sen toteuttaminen vaatisi kuitenkin yli 5 000 uutta työntekijää. Samalla se lisäisi yhteiskunnan kustannuksia yli 230 miljoonaa euroa vuosittain, mihin ei toistaiseksi ole tiedossa valtion budjettirahoitusta.
