Kustannuskasvu on saatava taittumaan niin, että palvelujen saatavuus ei heikkene. Jos hallituksen sote-malli toteutuu, vaikutus on juuri päinvastainen, kirjoittaa HALIn talous- ja veroasiantuntija Joel Kuuva.
Sote-rahat loppuvat – tämä on karu fakta. Suomalaiset ikääntyvät, ja sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän panostuksia.
Sote-uudistusta yritetään jälleen saada maaliin. Hallituksen esitys sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseksi on tänä keväänä eduskunnan käsittelyssä. Käsillä on nyt aivan uudenlainen malli, joka ei ole jalostettu tuote viime hallituskauden sote-esityksestä, vaikka niin on monesti ymmärretty.
Yksi yhdistävä tekijä on kulkenut mukana, kun soten uudistamiseen on pyritty vuosien aikana: ydintavoite siitä, että rahanmenon kasvua on saatava hillittyä. Muuten kaikkia ei ole varaa hoitaa. Hallituksen sote-esitys ei ratkaise tätä ongelmaa. Päinvastoin – esitys kasvattaisi sote-menoja merkittävästi, ja ostopalvelujen rajoittaminen heikentäisi pääsyä hoitoon ja hoivaan. Lisäksi esityksessä on mukana sääntelyä, joka tekee sote-palveluista kalliimpia.
Olin keskiviikkona Hyvinvointiala HALI ry:n edustajana eduskunnan talousvaliokunnan kuultavana. Pyydämme lausunnossamme kansanedustajia kiinnittämään huomionsa hallituksen sote-esityksen merkittäviin ongelmiin.
Kustannukset kasvavat, kannusteet puuttuvat
Uudistus kasvattaisi sote-menoja ainakin 2030-luvulle asti ilman, että palvelujen laatu tai saatavuus paranee. Sote-menoja lisäävät erityisesti niin sanotut muutoskustannukset, joista suurimpia ovat sote-työntekijöiden palkkojen harmonisaatiosta aiheutuvat kustannukset sekä uudistuksen edellyttämät ICT-järjestelmien muutokset.
Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan sote-menoihin on vuoteen 2030 mennessä syntynyt yli 3,1 miljardin euron lisäkustannukset. HALIn laskelman mukaan uudistuksen kumulatiivinen lisäys sote-menoihin olisi jopa 4,35 miljardia euroa vuonna 2031.
Muutoskustannuksia ei pyritä esityksessä hillitsemään. Esimerkiksi palkkaharmonisaation kustannusta voitaisiin tehokkaasti hillitä lainsäädännöllä. Tämä ei tarkoittaisi palkkojen leikkaamista. Kun sote-palvelujen rahoitus on tiukassa, muutoskustannukset verottavat todennäköisesti palvelujen laatua, saatavuutta ja kehittämistä.
Hallituksen sote-mallissa rahaa jaetaan tarpeiden mukaan: ikääntymisestä ja sairastamisesta. Sen lisäksi on ehdottoman tärkeää, että hyvinvointialueet saavat kannusteita parantaa muun muassa ikäihmisten hyvinvointia. Näin raskaiden sote-palvelujen tarvetta voitaisiin lykätä tulevaisuuteen. Tämän kannusteen osuus sote-rahoituksessa on kuitenkin lohduttoman pieni, vain yksi prosentti.
Hallituksen esityksessä aiotaan laittaa stoppi monille toimiville ostopalveluille, joista suomalaiset ovat hyötyneet eri puolilla maata. Kunnat ovat ostaneet palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta, kun omia resursseja ei ole ollut tai kun ostetun palvelun laatu tai kustannustehokkuus on ollut parempi. Hyvinvointialueilla ei olisi tätä samaa mahdollisuutta.
Julkisen oman tuotannon kustannukset olisi saatava läpinäkyviksi. Kun tiedetään, mitä oma tuotanto missäkin palvelussa maksaa, sitä on helppo verrata yksityisten tarjoamiin palveluihin. Tämä kannustaisi taittamaan kustannusten kasvua.
Päädytäänkö veronmaksajan kukkarolle?
Hoidettavien määrä kasvaa, ja samalla kustannusten kasvua ei pystytä hillitsemään. Kuka tämän kaiken maksaa? Paineet siihen, että rahaa täytyy hakea lisää veronmaksajien taskuista, voivat olla kovat. Suomalaisten veroeurot pitää saada tehokkaampaan käyttöön. Se onnistuu käyttämällä parhaita toimintatapoja ja resursseja.
Veronkorotuspaineen lisäksi kasvavat kustannukset tarkoittanevat painetta karsia palveluja. Tämä tarkoittaisi todennäköisesti lähipalveluiden vähenemistä ja lisää keskitettyjä palvelukeskuksia. Alueellinen eriarvoisuus kasvaisi selvästi.
Perustuslaki vaatii julkista valtaa turvaamaan palvelujen riittävän saatavuuden. On yleinen harhakäsitys, että perustuslaki edellyttäisi julkiselta taholta ”riittävää omaa tuotantoa”, joka on kirjattu hallituksen sote-esitykseen. Näin ei ole. Julkinen taho voi turvata palvelujen riittävän saatavuuden myös turvautumalla ostopalveluihin.
Hallituksen sote-esitys uhkaa sen sijaan juuri sitä, että kaikilla suomalaisilla olisi käytössään riittävät palvelut, kun kaikkea Suomessa olevaa sote-osaamista ei haluta hyödyntää.
Kustannuskasvu on saatava taittumaan niin, että palvelujen saatavuus ja laatu eivät heikkene. Jos hallituksen sote-malli toteutuu, vaikutus on juuri päinvastainen. Rahat loppuvat, ja kaikille ei riitä hoitoa. Sotea olisi uudistettava pian taas uudestaan.
