Pääministeri Orpon hallitusohjelma on monessa suhteessa kunnianhimoinen ja pyrkii isoihin suunnanmuutoksiin sosiaali- ja terveyspolitiikassa ja -palveluissa. Monien hyvien ja välttämättömien uudistusten kokonaisuutta varjostavat suunnitellut leikkaukset järjestöjen tukeen.
Tuore hallitusohjelma tunnistaa lähtökohtana Suomen vaikeat rakenteelliset ongelmat ja jäykkyydet ja lähtee hakemaan niihin ratkaisuja. Ratkaisujen tekeminen ei varmasti tule olemaan helppoa, sillä erimielisyyttä tulee syntymään niin tilannekuvasta kuin keinoista ratkaista ongelmia.
Työikäisen väestön määrä vähenee voimakkaasti samaan aikaan, kun ensimmäiset suuret ikäluokat saavuttavat parin vuoden päästä 80 vuoden iän. Sosiaali- ja terveyspalvelumme ovat todellisen koetuksen edessä – samanaikaisesti sekä hoitohenkilöstö ikääntyy että hoidettavien ja hoivattavien määrä kasvaa. Henkilöstön saatavuus haastaa koko yhteiskunnan, mutta aivan erityisesti sote-sektorin. Tähän haasteeseen myös uusi hallitus pyrkii ohjelmansa perusteella vastaamaan.
Hallitusohjelma eroaa jo esipuheensa sanastossa Rinteen–Marinin-hallitusohjelmasta: edellisen hallituksen ”hyvinvointivaltio”-sanasto on vaihtunut porvarihallituksen ”hyvinvointiyhteiskunta”-termiin. Pieneltä näyttävä sananvaihdos kuvaa lähtökohtaisesti isoa suhtautumiseroa valtion ja muiden toimijoiden rooliin yhteiskunnassa. Tämä huomioiden on erikoista, että järjestöjen toimintaa uhkaavat merkittävät leikkaukset.
Hoitoonpääsyn haaste
Korona-ajan pahentama hoitovelka ja palveluihin pääsyn vaikeutuminen ovat leimanneet viime vuosina sosiaali- ja terveyspalveluja. Hallitusohjelma pyrkii parantamaan perustason palveluihin pääsyä esimerkiksi Kela-korvauksien avulla.
Hallitus kohdentaa budjetista 335 miljoonaa euroa uuteen Kela-korvausmalliin, jolla parannetaan palveluihin pääsyä. Kun otetaan huomioon, että valtio rahoittaa yksityisen sairaanhoidon korvauksista 67 % ja vakuutetut loppusumman, johtopäätös lienee, että uuden Kela-korvausmallin rakentamiseen olisi tällä vaalikaudella tulossa yli 500 miljoonan euron lisäpanostus. Uutta mallia rakennettaessa korvauksia korotetaan olemassa olevan järjestelmän kautta. Vielä on auki, miten raha tulee kohdentumaan ja minkä verran sitä tarkoitukseen ohjataan.
Kela-korvausten kautta kanavoitu raha kohdistuu suoraan palveluihin eikä esimerkiksi byrokratiaan. Yksityisten palveluntuottajien mukaan ottaminen palvelujen saatavuuden parantamisessa on järkevää, sillä jo nyt yksityiset palveluntuottajat tuottavat reippaasti yli puolet avosairaanhoidon lääkärivastaanotoista. Olisi viisasta lähteä heti alusta rakentamaan pysyvää mallia, jolla yksityisten palveluntuottajien resurssit voidaan hyödyntää hoitoonpääsyn takaamisessa. Valmistelussa ei pidä sivuuttaa palveluja, joita ei käytännössä kiireettömänä palveluna julkiselta saa. Näitä ovat esimerkiksi ortopedia, gynekologia, silmäterveys sekä suun terveydenhuolto, jossa julkista resurssia ei ole missään vaiheessa mitoitettu niin, että se pystyisi kattamaan koko väestön. Edellinen hallitus poisti kokonaan myös muun muassa yksityisen fysioterapian korvaukset, mitä ei voi pitää väestön toimintakyvyn näkökulmasta viisaana valintana.
Kela-korvausten lisäksi yksityisten palveluntuottajien apua hyödynnetään hallitusohjelman mukaan jatkossa nykyistä enemmän myös palvelusetelin kautta esimerkiksi silloin, kun hyvinvointialueet eivät kykene tuottamaan itse palveluja hoitotakuun asettamissa määräajoissa.
Toisaalta myös erikoissairaanhoidon puolella yksityisten palveluntuottajien hyödyntäminen helpottuu, jos hallitusohjelman mukaisesti hyvinvointialueen rajoitteita hankkia palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta puretaan. Yksi tällainen on antaminen hyvinvointialueille mahdollisuus järjestää päiväkirurgista toimintaa myös sairaaloissa, joissa ei ole ympärivuorokautista päivystystä. Tämä avaa alueille paremmat mahdollisuudet ostaa esimerkiksi lonkkaleikkauksia yksityisiltä toimijoilta.
Tieto ja teknologia apuun
Onnistuessaan ehkä merkittävimmät ja kauaskatseisimmat sote-palveluiden uudistamiseen tähtäävät kirjaukset hallitusohjelmassa liittyvät monituottajuuden lisäämisen lisäksi digitalisaation edistämiseen ja tiedon hyödyntämisen parantamiseen.
Ohjelmassa linjataan muun muassa, että tietoa käytetään jatkossa asiakkaiden palvelutarpeen ennakointiin ja varhaiseen puuttumiseen. Lisäksi halutaan varmistaa, etteivät kansallinen lainsäädäntö tai sen tulkinta ole EU:n asettamia vaatimuksia tiukempaa erityisesti tietosuojaan ja automaattiseen päätöksentekoon liittyen.
Olen aivan erityisen iloinen ohjelman useista kirjauksista, jolla tiedon ja teknologian käyttöä pyritään kehittämään. Ilman läpileikkaavaa uudistamista ja työvoimaintensiivisyyden vähentämistä palveluissa emme tule pärjäämään edellä mainituista yhteiskuntamme ikärakenteen muutoksista johtuen. Toisaalta palvelujärjestelmän kehittäminen sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaan panostaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa luovat myös kasvun eväitä yrityksille ja tätä kautta työpaikkoja, verotuloja ja hyvinvointia.
Lopuksi risuja
Vaikka ohjelmassa on erityisesti sote-palvelujärjestelmän uudistamisen ja monituottajuuden hyödyntämisen näkökulmasta paljon hyvää, löytyy sieltä myös huolestuttavia kohtia. Järjestöihin kaavaillut isot leikkaukset yhdistettynä sosiaaliturvan heikentämiseen uhkaavat kumuloitua kaikista heikompiosaisten arkeen.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt tekevät työtä sellaisten ihmisten ja ihmisryhmien parissa, joita julkinen järjestelmämme ei välttämättä edes tunnista saatikka tavoita. Näitä leikkausesityksiä toivon hallituksen vielä pohtivan vakavasti kansalaisten hyvinvoinnin sekä yhteiskunnan jakautumisen ja sitä kautta sisäisen vakauden ja turvallisuuden näkökulmasta. Järjestöt ja niiden työn kautta toteutuva ihmisten osallisuuden kokemus ja toistensa auttaminen ovat keskeinen osa vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja eri toimijoiden yhteistyötä, jota myös hallitusohjelma vahvasti peräänkuuluttaa.
Blogin kirjoittaja Hanna-Maija Kause on puhumassa keskiviikkona 28.6. Kestävä terveydenhuolto -tilaisuudessa SuomiAreenassa.
