Kun ikäihminen tarvitsee ympärivuorokautista huolenpitoa, tulee hoivakotipaikka saada ripeästi. Sosiaalihuoltolain mukaan hyvinvointialueen on järjestettävä hoivakotipaikka ikääntyneelle viimeistään kolmessa kuukaudessa asian vireille tulosta. Vireille tulo voi tarkoittaa esimerkiksi ikäihmisen tai omaisen suullista huolen ilmaisua siitä, että kotona ei enää pärjätä.
Annetussa aikaraamissa pysymistä pidetään niin keskeisenä, että vanhuspalvelulaki edellyttää hyvinvointialueita julkaisemaan puolivuosittain tiedot siitä, missä ajassa iäkäs henkilö voi saada hakemansa sosiaalipalvelut eli esimerkiksi hoivakotipaikan. Lainsäädäntö vaikuttaa toimivalta: selkeä aikaraja ja vaatimus avoimesta odotusaikojen julkaisusta.
Niinhän sitä luulisi. Valitettavasti laintulkinta ja hyvinvointialueiden todellisuus muistuttavat paikoin villiä länttä. HALIn viime kesänä tekemän kyselyn perusteella vain joka toinen hyvinvointialue ilmoittaa laskevansa odotusajan yksiselitteisesti vireille tulosta. Ainakin viidellä hyvinvointialueella odotusaikaa lähdetään laskemaan lainsäädännön vastaisesti palvelupäätöksestä eli hoivakotipaikan myöntämisestä. Lisäksi parilla hyvinvointialueella on edelleen useampia raportointikäytäntöjä.
Luovasta laintulkinnasta käy esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, joka toteaa verkkosivuillaan, että ”laissa odotusajalla tarkoitetaan sitä keskimääräistä aikaa, joka on kulunut hakemuksen jättämisestä (palveluntarve todettu) siihen, kun iäkäs henkilö saa hakemansa sosiaalipalvelut”. Todellisuudessa laki lähtee vireille tulosta, ei palvelutarpeen toteamisesta, jota Etelä-Pohjanmaalla käytetään. Etelä-Pohjanmaan puolustukseksi on todettava, että palvelutarpeen selvittämiseen kuluva aika on julkaistu erikseen.
Aloitusajankohdan lisäksi myös julkaistavat tiedot vaihtelevat. Osa hyvinvointialueista ilmoittaa odotusajan keskiarvon ja osa mediaanin. Joillakin on näiden sijaan toisenlaisia laskentatapoja, kuten vaikkapa yli kolme kuukautta odottaneiden lukumäärä. Kolme hyvinvointialuetta ei ole julkaissut tietoja netissä ollenkaan.
Kirjavat käytännöt vaikeuttavat kokonaiskuvan muodostamista hoivapalvelujen saatavuudesta. Ikäihmiset eivät ole välttämättä saaneet hoivapaikkaa lain edellyttämässä ajassa, vaikka hyvinvointialueiden ilmoittamat odotusajat ovat keskimäärin alle 3 kuukautta. Moni asiakas joutuu odottamaan tätä pidempään. Viime kesänä vain kahdella hyvinvointialueella ei ollut yli kolme kuukautta jonottaneita.
Toisaalta odotusajat voivat vääristyä tietyissä tilanteissa. Asiakas voi esimerkiksi haluta paikan tietystä hoivakodista, mikä helposti pitkittää odotusaikaa hyvinvointialueen toimista riippumatta. Tällaiset tapaukset pitää toki tunnistaa ja käsitellä erikseen.
Hyvä uutinen on se, että sekava tilanne olisi korjattavissa yhdellä STM:n ohjauskirjeellä, jossa määriteltäisiin odotusaikojen yhtenäinen laskentatapa. Parasta olisi, mikäli odotusajat ilmoitettaisiin THL:lle, joka huolehtisi tiedon laadusta ja kokoaisi tulokset sivustolleen nähtäville. Tämä tukisi myös hallitusohjelman kirjausta sote-palveluihin pääsyn toiminnallisten mittareiden kehittämisestä.
Blogi on julkaistu alun perin Verkkouutisissa 11.1.2024.
