Suomi on ollut pitkään esimerkillinen yhteiskunta, jossa kansalaisille on taattu laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä korkea elintaso. Hyvinvointiyhteiskunta kohtaa seuraavien vuosikymmenien aikana suuren haasteen kasvavien sotemenojen muodossa. Tässä blogitekstissä esittelen joitain keinoja, joita pääministeri Petteri Orpon hallitus käyttää hillitäkseen kasvavia kustannuksia ja varmistaakseen laadukkaat palvelut kaikille.
Mistä miljardit syntyvät?
Hyvinvointialueiden rahoitus vuodelle 2024 tulee olemaan huimat 24,3 miljardia euroa, ja jo pelkästään tämän vaalikauden aikana menot tulevat kasvamaan 4 miljardia euroa. Orpon hallitus pyrkii hillitsemään tätä menojen paisumista 1,4 miljardilla. Tehtävä on kunnianhimoinen, tarpeellinen ja epäilijöiden mukaan mahdoton.
Sote-menojen odotetaan kasvavan vauhdilla seuraavat vuosikymmenet. Tämä johtuu väestörakenteestamme. Työikäisen väestön osuus pienenee, kun eläkkeellä olevien osuus kasvaa ja heikko syntyvyys hidastaa työikäisiksi siirtyvien kasvua. Eläkkeelle siirtyessään ihmiset ovat usein hyväkuntoisia ja terveitä, mutta sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä kasvaa ikääntyessä. Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat saavuttamassa vuodesta 2025 lähtien 80-vuoden iän, joka nähdään terveysmenojen kiihtyvän kasvun rajana.
Raskaista palveluista esimerkiksi ympärivuorokautisen hoivan asiakas on keskimäärin 84-vuotias. Valtion talouden näkökulmasta menopuolella paine kasvaa ja tulopuoli heikkenee.
Rahoitusmalliin lisää kannustimia
Vastuu sote-palveluiden järjestämisestä on hyvinvointialueilla ja rahoitus ja ohjaus valtiolla.1,4 miljardin menojen hillintä tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvinvointialueiden tulisi tehostaa toimintaansa 5 prosenttia perusuraan nähden. Koska hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, valtionrahoitukseen perustuvaa mallia täytyy hioa muilla keinoin kannustavammaksi.
Hallitusohjelmassa esitetään rahoitusmalliin uutta kannustinta, jolla pyritään hillitsemään kustannusten kasvua. Niin kutsutulla hyvinvointialueiden omavastuulla toteutuneiden kustannusten jälkikäteistarkistuksen myötä maksettavaa erää laskettaisiin. Tämän erän koosta ja omavastuun suuruudesta riippuen kustannuksia voidaan hillitä miljoonista jopa satoihin miljooniin euroihin. Esimerkiksi jos vuoden 2024 rahoitukseen tasattaisiin toteutuneet kustannukset 90 prosenttisesti, säästöä syntyisi noin 70 miljoonaa euroa. Toisaalta jos alueiden toteutuneet kustannukset jäisivätkin rahoitusta pienemmiksi, jälkikäteistarkastuksen myötä rahoitusta ei vähennettäisi täysimääräisesti.
Hyvistä verrokeista mallia
Päätöksiä ja uudistuksia tehtäessä Suomea verrataan usein verrokkimaihin kuten Ruotsiin, Tanskaan tai Saksaan. Samaa periaatetta tulisi käyttää myös hyvinvointialueita tai palveluntuottajia vertaillessa. On kuitenkin huomioitavaa, että vertailu on mielekkäämpää ja yksinkertaisempaa silloin, kun vertailutiedot ovat raportoitu yhdenmukaisesti. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksikkökustannusten, laadun ja vaikuttavuuden ollessa selvillä saadaan monia hyötyjä:
- Kilpailukyvyn parantaminen. Verrokkeja seuraamalla tunnistetaan omat heikkoudet ja vahvuudet ja mahdollisuudet parantaa omaa toimintaa. Tämä voidaan nähdä hyvinvointialueiden välillä kuin palveluntuottajien välillä. Esimerkiksi jos palveluntuottajilta löytyy vertailukelpoiset tiedot, voidaan valita tehokkain ja laadukkain tuottaja.
- Oppiminen parhaista käytännöistä. Parhaat toimintamallit niin laadultaan, kuin kustannusvaikuttavuudeltaan voidaan löytää vertailemalla muita. Avoimuutta parantamalla ei tarvitse keksiä pyörää aina uudestaan.
- Päätöksenteko perustuu tietoon. Päättäjät ja viranomaiset voivat käyttää vertailutietoja päätöksentekoprosessissa tai arvioidessaan alueiden suoriutumista.
- Veronmaksajan luottamus paranee. Alueiden läpinäkyvyys lisää veronmaksajien tietoa siitä, mihin ja miten verorahat on käytetty. Koska jokainen hyvinvointialueille suunnattu vero kulkee hyvinvointialueiden yhteisen rahoituksen kautta, on tärkeää kasvattaa veronmaksajan ymmärrystä varojen käytöstä.
Hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu valtion lisäksi yksilöt, yritykset ja järjestöt. Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten hillitseminen voi tuntua valtavalta haasteelta, on kaikkien osapuolten tehtävä yhteistyötä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. On meidän kaikkien etu, että sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme palvelee kansalaisiaan kustannustehokkaasti ja laadukkaasti.
