Eduskunnan istuntokausi on alkanut ja hallitus kokoontuu pian budjettiriiheensä. Edellisen hallituksen ministerien avustajat palailevat töihin karenssijaksoiltaan, mukaan lukien allekirjoittanut valtiovarainministeriöstä.
Vaikka hallitus on vaihtunut, julkisen talouden haasteet pysyvät pitkälti samoina. Suurimmat menopaineet kohdistuvat edelleen sosiaali- ja terveyspalveluihin. Hyvinvointialueiden rahoitus syö valtion budjetista tänä vuonna 27 prosenttia, ensi vuonna jo 28 prosenttia.
Hyvinvointialueiden menot paisuvat ikääntymisen aiheuttaman palvelutarpeen kasvun myötä. Vaalikauden lopussa vuonna 2027 pelkästään tehostetussa palveluasumisessa on yli 7 000 asukasta nykyistä enemmän, mikäli kyseistä palvelua saavien osuus ikääntyneistä pysyy nykytasolla. Jo vuonna 2020 ikääntyneiden asumispalvelujen menot olivat 1,76 miljardia euroa eli saman verran, kuin keskustelua herättäneet asumistukimenot.
Pidemmällä aikavälillä haaste on vielä suurempi. Paljon sote-palveluja tarvitsevien yli 85-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2037 mennessä. Viime keväänä VM:n menokartoituksen valmistelun yhteydessä havaitsimme, ettei nopeampi talouskasvukaan itsessään korjaisi julkisen talouden alijäämää.
Samaan aikaan hallituksen tavoitteet soten kustannuskasvun taittamiselle ovat kunnianhimoiset. VM arvioi, että hyvinvointialueiden rahoitus kasvaa reaalisesti alle prosentilla 24,6 miljardista eurosta 24,8 miljardiin euroon koko hallituskauden aikana. Lähes koko ikääntymisen aiheuttama kustannuspaine on siis hoidettava hyvinvointialueiden tuottavuutta lisäämällä ja niiden velvoitteita keventämällä.
Sote-menojen tavoiteltu ura on vaativa. Kuinka ikääntymisen ja säästöjen hankala yhtälö sitten ratkaistaan? Ikääntymisen norsu on syötävä pala ja toimenpide kerrallaan, mutta kaikilla toimilla on oltava yhteinen suunta: hyvinvointialueille on annettava kaikki mahdollisuudet järjestää palvelut mahdollisimman tehokkaasti.
Lainsäädännön on oltava mahdollistavaa. Työvoimapulasta kärsivällä sote-alalla kaikki laissa hyväksytyt työntekijäryhmät sekä hoivatyötä helpottava teknologia on voitava laskea henkilöstömitoitukseen. Yhteisöllistä asumista on vauhditettava selkeällä ja yhdenvertaisella sääntelyllä.
Keskeinen sote-palvelujen vaikuttavuutta ja tuottavuutta lisäävä toimi on tietoon perustuvan päätöksenteon lisääminen. Tarvitsemme parempaa tietoa palvelujen yksikkökohtaisista kustannuksista. Hallituksen on lähdettävä työhön esimerkiksi velvoittamalla hyvinvointialueita julkaisemaan lääkärikäyntien ja tehostetun palveluasumisen hoivavuorokausien kustannukset ja vaikuttavuusdata eri toimipisteissä. Näin saataisiin tervettä kilpailua ja hyvien käytäntöjen jakamista sekä hyvinvointialueiden sisälle että niiden välille.
Sote-menot ovat koko julkisen talouden kohtalonkysymys. Kansainvälisille suhdanteille emme voi mitään, mutta omille sote-menoillemme kyllä. Hallitusohjelman suurin yksittäinen säästö nojaakin hyvinvointialueiden tuottavuuden paranemiseen. VM:ssä työskennellessäni en kuitenkaan havainnut virkakunnassa vastaavaa optimismia hyvinvointialueiden toiminnan kehittymiseen, kuin nyt hallitusohjelmassa.
Tavoitteet eivät varmasti täyty, mikäli alueita ei tueta mahdollistavalla lainsäädännöllä ja velvoittamalla niitä avoimeen raportointiin. Sote-palvelujen tuottavuutta ja vaikuttavuutta edistävien toimien läpivienti on oltava hallituksen prioriteettilistan kärjessä. Siihen nojaa myös hallituksen talouspolitiikan uskottavuus.
