Sosiaali- ja terveysalan järjestökentän rooli oli jäämässä sivuraiteelle sote-uudistuksen lakien höyrytessä eteenpäin. Lakeihin kirjattiin satoja sivuja palveluntuottajien asemasta, oikeuksista ja velvollisuuksista, samoin kuin maakuntien vastaavista. Järjestöt jäivät mainitsematta lähes tyystin.
Monet palveluja jo tuottavat järjestöt löysivät itsensä aivan oikein palveluntuottajia koskevista laeista. Monet empivät (edelleen), ollako uudessa maailmassa sote-lakien tarkoittamia palveluntuottajia vai ei.
Eniten kysymysmerkkejä oli ei-palveluja tuottavilla, esimerkiksi vapaaehtoisuuteen toimintansa pohjaavilla järjestöillä. Huoli liittyi siihen, miten kuntien kanssa tehty yhteistyö voi jatkua maakuntien kanssa, vai voiko.
Kuntien tuki ja yhteistyö järjestöjen kanssa on ollut osittain vapaaehtoista, mutta monin paikoin vakiintunutta. Maakuntia ei ole vielä perustettukaan, ja niillä tulee olemaan kädet täynnä pakollisten velvoitteiden pystyyn laittamisessa. Miten huomiota siis jäisi ei-pakollisille asioille? Jäisivätkö ei-palveluja tuottavat järjestöt kuntien, maakuntien ja yritysten väliseen limboon, jossa niiden hyödyistä ei pääsisi nauttimaan yksikään apua tarvitseva?
Ainoa ratkaisu oli kirjata järjestöjen rooli selkeästi lakeihin. Tätä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta viimeviikkoisessa mietintöluonnoksessaan nyt esittää, ja hälventää samalla järjestöjen epätietoisuutta. Maan hallitus oli päättänyt tästä jo aiemmin tänä vuonna.
Järjestämislakiin lisättäisiin nyt maakunnille velvollisuus tehdä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyötä muiden maakunnassa toimivien julkisten toimijoiden sekä yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa.
Tavoitteena on aivan oikein yhdistää eri toimijoiden osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon hyte-toiminnan toteuttamiseen.
Tämän lisäksi valiokunta ehdottaa, että maakunnille selkeästi asetetaan velvollisuus osaltaan tukea sote-alan järjestöjen toimintaa hyte-työssä. Tuki voi olla asiantuntija-apua, toimitilojen luovuttamista järjestöjen käyttöön ja maakunnan harkinnan mukaan myös avustusten myöntämistä järjestöille.
Maakuntien, kuntien ja järjestöjen väliset selkeät yhteistyörakenteet liikahtivat siis hyvään suuntaan. Maakuntien tulee meidän mielestämme tämän lisäksi tuntea alueellaan ja valtakunnallisesti toimivat järjestöt ja niiden työ. Maakuntien ja kuntien tulee myös nimetä vastuutahot järjestöyhteistyöhön.
Jotta uusi maailma selkenisi, on monen järjestön itsensäkin vielä tehtävä iso työ. Niiden on aloitettava tunnistamalla, mitä me tässä järjestössä oikein tällä hetkellä teemme. Sitten on päätettävä, mitä haluamme tehdä uudessa maailmassa.
Jos toimitaan palveluntuottajana kilpailluilla markkinoilla, kilpailuneutraliteettivelvoitteita on noudatettava. Tukea ei voi saada. Palveluntuottajille tarkoitettuja korvauksia kylläkin.
Jos taas halutaan jatkaa yleishyödyllistä toimintaa, kuntien ja maakuntien tuki on mahdollinen. Sama järjestö voi toimia molemmissa rooleissa. Tällöin toiminnot vain on erotettava.
Eihän tämä ole vierasta tälläkään hetkellä?
Meille voi myös aina soittaa, jos sote-sopassa jokin mietityttää.
