Viime viikon budjettiriihi päätti varhaiskasvatuspalvelujen asiakasmaksujen tulorajojen alarajojen nostosta. Tavoitteena on alentaa varhaiskasvatusmaksuja ja lisätä työllisyyttä. Hallituksen laskelmien mukaan muutoksen kustannusvaikutus on 70 meur ja se kompensoitaisiin kunnille vastaavalla yhteisöveron jako-osuuden korotuksella.
Kunnan päiväkodissa ja perhepäivähoidossa järjestämästä varhaiskasvatuksesta perittävästä asiakasmaksusta määrätään laissa varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista (1503/2016, 5 §). Muusta kunnan järjestämästä varhaiskasvatuksesta ja kunnan tilapäisesti antamasta varhaiskasvatuksesta voidaan periä kunnan päättämä asiakasmaksu. Yksityinen varhaiskasvatus on kunnan järjestämää, mutta yksityisesti tuotettua. Varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakia ei siis sovelleta yksityiseen palveluun ja kunnissa on käytössä toisistaan poikkeavia menettelyitä maksujen määrittämiseksi.
Yksityisiä varhaiskasvatuspalveluita tuotetaan palvelusetelillä, yksityisen hoidon tuella, edellistä täydentävillä kuntalisillä ja pienessä määrin ostopalvelutoimintana. Palvelusetelitoiminnan kokonaisvolyymi on reilut 200 miljoonaa euroa. Kelan maksaman yksityisen hoidon tuen ja kuntien maksaman kuntakohtaisesti päätetyn kuntalisän yhteenlaskettu volyymi on reilut 100 miljoonaa euroa.
Lakimuutoksen tulee kohdella perheitä tasaveroisesti tuottajatahosta riippumatta
Budjettiriihen päätöksen mukaisesti tultaisiin varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista annetun lain maksutaulukon tulorajoja alentamaan noin 35 %:lla. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että lisää asiakkaita siirtyy kuntien varhaiskasvatuksessa 0-maksuluokkaan ja muidenkin maksuluokkien maksut alenevat kokonaisvaikutuksen ollessa hallituksen arvion mukaan 70 meur.
Palvelusetelillä tuotettu yksityinen varhaiskasvatuspalvelu on lisääntynyt nopeasti viime vuosina. Perheet arvostavat valintaoikeuttaan ja kunnille järjestelmä on joustava ja hallinnollisesti kevyt.
– Palvelusetelitoiminta on hyväksi myös kunnan omalle tuotannolle; terve laatukilpailu kirittää kaikkia toimijoita sekä laadun että kustannusten hillinnän osalta. Palvelusetelillä tuotettu yksityinen varhaiskasvatus onkin kunnille aina merkittävästi edullisempi vaihtoehto kuin kunnan oma tuotanto. Tämä on iso asia ja tästä kannattaa pitää kiinni, sanoo johtava elinkeinoasiantuntija Aino Närkki Hyvinvointiala HALIsta.
Yksityisen palveluntuottajien näkökulmasta haasteena on ollut palveluseteleiden arvojen jälkeenjääneisyys. Esimerkiksi palkkojen työehtosopimuskorotukset tulevat sekä julkiselle että yksityiselle samalla rytmillä ja kokonaisuutenaan arvioiden vastaavan tasoisina. Kuntien kohonneet varhaiskasvatuksen kustannukset katetaan verovaroin heti palkankorotusten tai muiden korotusten astuttua voimaan. Yksityisen korvauksiin vastaavat korotukset tulevat kuitenkin yleensä vasta sopimusosapuolten neuvotteluiden jälkeen viiveellä, jos sittenkään. Myös meneillään oleva Covid 19 -pandemia on kohdellut varhaiskasvatusalaa kovalla kädellä. Päiväkodeissa olevien lasten määrä ei ole saavuttanut vieläkään täysin normaalia tasoaan.
– Hallitukselta on unohtunut tulorajojen laskemista koskevaa päätöstä tehdessään, että valtion tulee kompensoida varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen alentuminen vastaavalla korotuksella Kelan kautta maksettaviin yksityisen hoidon tukiin ja kuntien maksamiin kuntalisiin, jatkaa Närkki.
Hyvinvointiala HALI ry vaatii, että kaikkia varhaiskasvatuksen piirissä olevia asiakasperheitä kohdellaan tasa-veroisesti. Budjettiriihipäätöksellä ja sitä seuraavalla lakimuutoksella ei voida suosia kuntien omaa toimintaa ja rokottaa yksityisten asiakkaita.
Perheet arvosta yksityisten varhaiskasvatuspalveluiden laatua
Tuoreen Childcare -tutkimushankkeessa julkaistun selvityksen mukaan perheet painottavat julkista palvelua useammin pedagogista suuntautumista, kasvatustoiminnan ja oppimisympäristön monipuolisuutta ja arvoja. Varsinkin pienemmissä kunnissa kaivataan lisää yksityisiä vaihtoehtoja varhaiskasvatuspalveluihin.
Yksityinen sektori tuottaa varhaiskasvatuspalveluista kokonaisuutenaan noin viidenneksen. Eräissä kunnissa yksityisen osuus on luokkaa 30 – 40 %. Yksityinen varhaiskasvatuspalvelu on välttämätöntä, jotta vanhempien joustavat työssäkäyntimahdollisuudet voidaan turvata.
