Sosiaali- ja terveysministeriö esittää kuntien ja kuntayhtymien investointeja ja sopimuksia rajoittavan lain määräajan jatkamista vuoden 2025 loppuun.
Lakiesityksen mukaan kuntien ja kuntayhtymien pitää sisällyttää yksityisten palveluntuottajien kanssa tehtyihin sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteisiä tehtäviä koskeviin ja arvoltaan laissa asetetun rajan ylittäviin sopimuksiin erityinen irtisanomisehto. Aluksi lain soveltamisen rajana oli 50 % viimeisimmän tilinpäätöksen vuosittaisista sosiaali- ja terveydenhuollon käyttötalousmenoista. Vuoden ehtoja tiukennettiin jo kertaalleen ja raja asetettiin 30 %:iin. Nyt hallitus esittää 15 %:n rajaa.
HALI pitää lakiesitystä epätarkoituksenmukaisena ja esittää, että kuntien investointeja ja sopimusvapautta rajoittavasta lainsäädännöstä luovutaan kokonaan.
Myös muissa lausunnoissa kritisoidaan pykäläesitystä. Kuntaliitto toteaa, että ulkoistamisen perusteet ja seuraukset tulee harkita esitettyä paremmin ja toimia vasta sitten. Tehy korostaa lausunnossaan, että rajoitukset ovat jatkuneet vuosia ja mikäli sote-uudistuksen toteuttaminen viivästyy, on rajoituslain seuraukset arvioitava tarkemmin.
Rinteen hallitusohjelmassa ei anneta sote-uudistuksen toteuttamiselle aikataulua ja pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan kuntien tuotanto-oikeus on sovittu selvitettäväksi syksyn aikana. Lain tarpeellisuutta voidaan arvioida vasta sen jälkeen.
Rinteen hallitusohjelman mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen liittyvät keskeiset kysymykset (rahoitus, maakunnan tehtävät ja valvonnan kysymykset) tullaan käsittelemään parlamentaarisessa komiteassa vuoden 2020 loppuun. Lakien eduskuntakäsittely tullee vaatimaan vähintään vuoden, ellei perustuslaillisia ongelmia ilmene. Kuntien tehtävien siirto maakunnille edellyttää reilusti yli vuoden mittaista siirtymäaikaa. Lisäksi tulossa on maakuntavaalit ja koko soten rahoitusjärjestelmän uudistaminen. Päätösvaltaisten maakuntien toimintaan on siis pitkä matka.
Miten käy kuntien itsemääräämisoikeuden ja toimijoiden sopimusvapauden?
Määräaikaisen lain jatkaminen liki kymmenen vuoden mittaiseksi on poikkeuksellista. Lakiehdotus puuttuu merkittävällä tavalla kuntien itsemääräämisoikeuteen sekä kuntien ja kuntayhtymien oikeuteen tehdä sopimuksia yksityisten toimijoiden kanssa.
Hallituksen tulee säätää vain välttämättömiä normeja. Tämän säädöksen jatkaminen palvelusopimuksia koskevilta osiltaan ei ole välttämätöntä. Kyse on kunnan järjestämisvastuulla olevista palveluista, jotka on tuotettava joka tapauksessa tavalla tai toisella. Ulkoistukset tarjoavat kunnille joustoa investointeihin ja mahdollisuuden tehostaa veroeurojen käyttöä.
Useimmissa lausunnoissa todetaan lakiesitysluonnoksen epäsuhtaisuus perustuslakiin ja kuntien sopimusoikeuteen puuttuminen raskaalla kädellä. Kahden viikon lausuntoaika oli lisäksi niin lyhyt, että sen puitteissa kunnat eivät pystyneet välttämättä antamaan lausuntojaan hallintosääntöjensä mukaisesti.
Yksityisen ja julkisen yhteistyö hyödyttää kuntapalveluiden kehittämistä
Hallitus rajoittaa kuntien rakentamista ja sopimusten tekemistä samanaikaisesti kun sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittäminen on ollut muutoinkin hidasta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen viivästymisen johdosta.
Yksityisen ja julkisen yhteistyöllä sosiaali- ja terveydenhuollossa on saavutettu lukuisissa kunnissa palvelujen saatavuuden ja laadun merkittävää parantumista sekä kustannustason parempaa hallintaa.
Rajoituslain mukanaan tuoma epävarmuus sopimuksen jatkumisesta johtaa väistämättä sopimushintojen nousuun.
HALI pitää tärkeänä, että avohuollon sosiaalipalveluiden kehittämistä, kuten esimerkiksi vanhusten tehostettua asumispalvelua ja kotihoitoa sekä lastensuojelua jatketaan normaalisti myös ennen mahdollisten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen liittyvien lakien voimaan astumista. Tämä on entistäkin tärkeämpää meneillään olevassa tilanteessa, jossa lakien voimaantulo on useaan kertaan siirtynyt ja on olemassa lukuisia epävarmuustekijöitä.
Yksityisen ja julkisen yhteistyötä pitää tukea sosiaali- ja terveydenhuollon hallintorakenteesta riippumatta.
Jos ministeriön tavoitteena on estää epätarkoituksenmukaisten sopimusten tekeminen, tulisi säädöksen koskea kaikkia kuntien ja kuntayhtymien sopimuksia. Siis esimerkiksi sopimuksia, jotka on solmittu muiden kuntien, kuntien liikelaitosten tai julkisten yhtiöiden kanssa.
