Väki Suomessa vanhenee nopeaa vauhtia ja tarvitsee yhä enemmän hoivaa ja huolenpitoa. Valmisteilla olevan vanhuspalvelulain ympärivuorokautisen hoivan vähimmäismitoituksen nosto nykyisestä 0,5 hoitajasta 0,7 hoitajaan /asiakas merkitsee yli 5000 uuden työntekijän lisätarvetta.
Tämä on vasta alkua.
VM:n ennusteen mukaan sosiaali- ja terveysaloille tarvitaan vuoteen 2035 mennessä 70 000 työntekijää nykyistä enemmän.
Sosiaali- ja terveysaloille tarvitaan vuoteen 2035 mennessä 70 000 työntekijää nykyistä enemmän.
Lisäksi 150 000 eläkkeelle siirtyvän työpanos on korvattava. Työikäisten määrä on silloin 57 000 nykyistä pienempi.
Dramaattisia lukuja, eikö?
Onko meillä eväitä tämän lähes mahdottomalta tuntuvan yhtälön ratkaisemiseksi? On toki.
Sote-alan ammattilaisten työnjakoa on kehitettävä
Lainsäädännössä, toimiluvissa ja kilpailutuksissa on mahdollistettava henkilöstön joustava käyttö työpaikoilla niin, että henkilöstön osaaminen ja asiakkaan palveluntarve kohtaavat.
Sosiaali- ja terveyspalvelualalla on perusteltua, että työtä tekevät pääsääntöisesti sote-alan koulutetut ammattihenkilöt, kuten lähihoitajat. Osaltaan työvoimatilannetta helpottavat esimerkiksi hoiva-avustajat. Hoiva-avustajien ja muiden hoiva-alan ammattilaisten kuin sairaanhoitajien osuutta ei saa rajata aiheettoman pieneksi, kuten tällä hetkellä tapahtuu yksityisen puolen hyvin tiukassa valvontakäytännössä.
Tukitehtäviin tarvitaan omat osaajansa. Siinäkin tulee mahdollistaa riittävän joustavat toimintakäytännöt, asiakasturvallisuutta vaarantamatta.
Sillä päästään jo alkuun, että nykyiset julkissektoria tiukemmat yksityisen hoiva-alan mitoitus- ja valvontakäytännöt yhtenäistetään julkisen sektorin kanssa. Näin on suunniteltukin. Enää puuttuvat toimenpiteet, joihin hallituksen tulisi ryhtyä pikaisesti.
Teknologian hyödyntäminen
Teknologian hyödyntäminen on entistä tärkeämpää asiakasmäärien kasvaessa. Mitoitusvelvoitteet uhkaavat kuitenkin estää teknologian käyttöönoton, ellei sillä ole vaikutusta henkilöstömäärään.
Lisää koulutuspaikkoja sote-alalle ja varhaiskasvatukseen
Sote-alan koulutuksen aloituspaikkoja on lisättävä merkittävästi lähihoitajatasolla, amk-tasolla ja yliopistoissa. Esimerkiksi lähihoitajista ja sairaanhoitajista on jo nyt suuri pula. Sama pätee varhaiskasvatuksen opettajiin, joiden koulutuspaikkojen lisäys on pikaisesti toteutettava. Yhden lukuvuoden hoiva-avustajakoulutuksen sisältö on vakiinnutettava ja riittävä rahoitus koulutuspaikkoihin on varmistettava.
Sote-alan oppisopimuskoulutuksesta ja työharjoittelusta on tehtävä houkuttelevampaa palauttamalla tähän työnantajalle maksettava tuki. Alan opiskelijoiden hyväksilukeminen mitoituksiin on myös selkiytettävä. Malli on selkeä. Yhden lukuvuoden jälkeen voisi toimia samoin rajoituksin kuin hoiva-avustaja, puolen tutkinnon jälkeen laajemmin, edelleen toki asiakasturvallisuus huomioiden.
Maahanmuuttajiakin tarvitaan
Työvoiman saatavuutta pitää parantaa luopumalla saatavuusharkinnasta koko sosiaali- ja terveydenhoitoalalla.
Ulkomaisen osaamisen tunnustamista on kehitettävä. EU- ja ETA-maiden kesken hyväksytään jo jäsenmaissa suoritettu sairaanhoitajatutkinto. Sen ulkopuolinen hyväksyntä on sekava ja hidas. STM:n on Valviran kanssa luotava selkeät ja nopeat käytännöt, joilla asianmukainen EU- tai ETA-alueen ulkopuolinen sairaanhoitajatutkinto esimerkiksi Filippiineiltä rinnastetaan vähintään lähihoitajatutkintoon.
Sote-alan vetovoimaa lisättävä
Sosiaali- ja terveysloilla tehdään tärkeää työtä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi. Koko sosiaali- ja terveysalaan, yksityiseen ja julkiseen, liittyy se haaste, että pääosa rahoituksesta tulee yhteiskunnalta. Sen vuoksi sote-alan palkanmaksukyky on nyt ja jatkossakin rajallinen.
Työhyvinvointi koostuu monista asioista ja raha on siinä vain yksi tekijä. Täysi varmuus koulutusta vastaavasta työpaikasta on etu, jota harva ala voi tarjota. Sote voi.
