Minulla on pitkästä aikaa ihan klassisia flunssaoireita. Kurkku kipeä, yskää, lihaksia kivistää ja rintaa painaa. Näitähän tässä on kuunneltu uutisista koko pitkä koronakevät aamusta iltaan. Ensin nämä, sitten ties mitä, jos huono onni osuu kohdalle. Alan olla kurkkuani myöten täynnä koronaa. Siis kuvainnollisesti, vai ihan oikeastiko?
No, oma olo ei ole kovin huono, joten siitä en kanna huolta. Mutta entä lähipiiri? Pesästä lentäneet lapsetkaan eivät voi tulla kotona käymään, kun heillä on riskiryhmään kuuluvia kavereita. Työpaikalle meno vasta vastuutonta olisi. Kyllä nyt on syytä olla HALIn ensimmäinen koronatestausmannekiini. Samalla voin kertoa, miten kaikki toimii käytännössä.
Soitan työterveyshuoltomme ajanvaraukseen, tuttuun jäsenyritykseemme. Saan toivomukseni mukaisesti vastaanottoajan kotini naapurissa sijaitsevaan yksikköön samaksi iltapäiväksi, kun parit etäkokoukset on ensin hoidettu alta pois.
Sisääntuloaulassa suojamaskilla varustautunut hoitaja ohjaa minut erilliseen hengitysinfektiosisäänkäyntiin. Saan käsidesiä ja oman maskini. Oven takana uudet maski-ihmiset ottavat tietoni ja käyn käsipesun jälkeen odotustilaan, jossa koronatestattavat istuvat huoneen laidoilla mahdollisimman kaukana toisistaan. Kukaan ei yllättäen yski.
Lääkäri kutsuu minut pian huoneeseensa. Hänelläkin on maski, mutta lempeät silmät ja rauhallinen ääni luovat levollisuutta. Hän mittaa sormenpäästäni happisaturaation ja kuuntelee keuhkoni. Ei kuulu rahinoita.
Koronatesti otetaan kohta naapurihuoneen laboratoriossa. Mikäli tulos olisi koronapositiivinen, siitä soitetaan minulle. Tulokset valmistuvat päivässä tai parissa. Negatiivisia tuloksia on niin paljon enemmän, että niistä ei soitella. Ne voin katsoa omilta terveystietosivuiltani. Selvä pyy.
Lyhyt odottelu tutussa odotustilassa kyräilevien testattavien kanssa. Sitten minut pyydetään laboratorioon. Maski pois nenän edestä, mutta suu yhä peittäen. Nojatkaa vähän taaksepäin. Kas niin. Pitkä korvanpuhdistuspuikkoa muistuttava näytteenotin sujautetaan nenääni. Ei se mukavaa ole, muttei kovin kivuliastakaan. Ehkä tuolta tuntuu, jos ampiainen lentäisi sieraimesta sisään. Pyyhin varovasti nenääni saamaani paperiliinaan ja toivotan laboratoriohoitajalle työn iloa poistuessani.
Kumpihan tulos olisi oikeastaan parempi? Että olen saanut lievän koronan ja homma on jo hoidettu vai että tämä on vain tavallinen perusflunssa? Kummassakin on puolensa. Ainakin tiedän mikä tilanne on ja osaan toimia sen mukaan. Riittävällä testauksella saadaan nopeutettua yhteiskunnan avautumista tästä taloudelle ja sosiaalisille suhteille tuhoisasta eristyksestä.
Ai niin. Mikä se tulos oli?
Työterveyshuollosta ei kuulunut mitään seuraavaan iltaan mennessä. Menin mobiilisovelluksella omille terveystietosivuilleni. Tulos oli negatiivinen. En siis sairasta koronaa. Otimme vaimon kanssa tuloksen kunniaksi toisetkin kupilliset hunajateetä.
