Hyvinvointialat logo

Onko yksityinen peikko? – Näillä eväillä kohti valinnanvapauskeskustelua

14.3.2018

Eduskunta käy keskiviikkona 14.3. lähetekeskustelun hallituksen jättämästä valinnanvapauslakiesityksestä. Hyvinvointialan liitto järjesti aiheesta tiistaina 6.3. keskustelutilaisuuden ”Onko yksityinen peikko?”, jossa käytiin asiasta vilkasta ajankohtaista keskustelua.

Puhumassa olivat Hyvinvointialan liiton hallituksen puheenjohtaja Janne-Olli Järvenpää, Uudenmaan muutosjohtaja Markus Sovala, kansanedustaja Elina Lepomäki sekä valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Päivi Nerg. Tilaisuuden moderaattorina toimi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.

Ohjelma rakentui kolmesta osiosta: Lämmittely-alustukset, kaksintaistelut sekä jälkilöyly-paneeli. Alla tiivistelmä kunkin ohjelmanumeron keskeisimmistä huomioista.

Suomen yksityiset sote-jätit / Janne-Olli Järvenpää

Mehiläinen Oy:n markkinaosuus on tällä hetkellä alle 10 %. Sote-toimialalla toimii yli 18 000 yritystä (joista toistakymmentä tuhatta ovat ammatinharjoittajia). Ala on erittäin fragmentoitunut ja pienyritysvoittoinen. Neljä suurinta toimijaa muodostavat alle kolmasosan kokonaistuotannosta.

Todelliset jätit tulevat maakunnista: Uudenmaan sote-liikelaitos tulee työllistämään 55 000 henkilöä, ja se tulee olemaan noin 20 kertaa suurempi, kuin yksikään suurimmista ”jäteistä”. Mehiläinen Oy työllistää 7 000 henkilöä.

 

Yksityiset suuret yritykset ovat tärkeitä koska:

 

  • Ne tarjoavat vertailukohdan ketteryydellään, uudistamiskyvyllään ja sparraajana.
  • Suuret yritykset kykenevät ottamaan pienistä yrityksistä poikkeavan roolin julkisen sektorin kumppanina ja auttavat järjestäjiä menestymään. Myös järjestäjän näkökulmasta on tärkeää pystyä edistämään esimerkiksi asiakaslähtöisyyttä.
  • Suurilla toimijoilla on valtakunnallisesti merkittävät toimipisteverkostot. Esimerkiksi Mehiläinen Oy:llä on 360 toimipistettä ja Terveystalo Oyj:llä on noin 200 toimipistettä. Suuri toimipisteiden määrä varmistaa palveluiden saatavuutta.
  • Yksityisillä toimijoilla on paljon osaamista digitalisaation hyödyntämisessä ja nopeassa käyttöönotossa. Yksityisten toimijoiden digi-projektit toteutetaan nopeasti ja kustannustehokkaasti.
  • Suuret yksityiset toimijat pystyvät levittämään tehokkaasti parhaita käytäntöjä, koska niillä on intressi saada uudet kyvykkyyttä lisäävät toimintatavat  mahdollisimman laajaan käyttöön. Julkisen sektorin kehittämishankkeiden tulokset jäävät helposti vain oman organisaation käyttöön.
  • Yksityiset  toimijat palvelevat yhtä aikaa useita rahoittajatahoja ja niillä on kyky hyödyntää skaalaetuja. Yksi kanava on luonnollisesti asiakkaiden omat maksuosuudet ja yksityinen rahoitus.
  • Suuret toimijat pystyvät huolehtimaan palvelujen integraatiosta sekä julkisen sektorin kanssa tehtävässä yhteistyössä että oman organisaation sisällä.

Maakunta ei pääse pakoon vastuutaan / Markus Sovala

Uudenmaan maakunnan osalta työ on perustaa Suomen suurin organisaatio ja tehdä Suomen historian suurin fuusio. Tämä fuusio onkin sote-uudistuksen ydin, joka usein unohtuu. Alun perin tarkoituksena oli  fuusioida perustason ja erikoistason toiminta. Prosessin etenemisen myötä fuusion keskeisyys on unohtunut ja uudistuksen harteille on tullut lisää painolastia. Monikanavarahoituksen purkaminen suunniteltiin tehtäväksi fuusion jälkeen. Käytännössä työterveydenhuollon istuttaminen malliin on ollut eräs keskeinen kysymys. Tällä hetkellä ei ole täyttä varmuutta siitä, meneekö uudistus läpi eduskuntakäsittelyssä. Toivon, että menee läpi.

Uudistuksen osalta nostaisin neljä asiaa:

  • Sotea ei ole ilman maakuntia. Maakunta on hallinnollinen alusta (toinen vaihtoehto olisi ollut koota kuntien toiminnat valtion liikelaitokseksi). Nyt perustetaan itsehallinnolliset alueet, joihin on syytä koota myös jäljelle jäävät valtion piirihallinnon ”jämät” eli ely-keskukset ja te-toimistot.
  • Järjestäjän ja tuottajan erottaminen; demokratiassa ylätasolla ovat poliitikot, joilla on vastuu. Tätä asetelmaa ei päästä nytkään pakoon. Lisäksi toimintaympäristöön on tulossa kasvava määrä yksityistä tuotantoa. Tämä edellyttää järjestämisen ja tuottamisen erottamista sillä maakunnan liikelaitos ei voi ohjata yksityistä tuotantoa.
  • Maakunta vastaa toiminnan rahoittamisesta ilman omia tuloja. Tuleeko tämä johtamaan siihen, että maakunnille tulee jossakin vaiheessa verotusoikeus? Uudenmaan maakunnassa on 10 vuoden kuluttua noin 2 miljoonaa asukasta ja toiminnasta olisi noin 20 % yksityistä, mikäli kehitys kulkee saman suuntaisesti, kun Tukholman alueella on tapahtunut.
  • Uusimaa on muista maakunnista poikkeava alue; muualla maakuntaidentiteetti on jo olemassa, mutta täällä ollaan paradoksaalisesti pakotettuja toimimaan ensimmäistä kertaa yhdessä. Nyt ajetaan uusmaalaisten etua ja intressiä, kun aikaisempi edunvalvonta on perustunut isojen kaupunkien edunvalvontaan.

Vertailtavuus tavoitteeksi / Päivi Nerg

Olen lukenut viime aikoina moneen kertaan viimekesäistä perustuslakivaliokunnan muistiota. Suomessa ei ole koskaan arvioitu, miten sote toimii, kun palveluita ulkoistetaan tai ostetaan. Nyt perustuslakivaliokunnassa arvioidaan sitä, mikä on julkista valtaa. Jos sote kaatuisi ja mitään ei tehtäisi, ei kuitenkaan palattaisi vanhaan ”villiin” maailmaan.

Mutta annettuun aiheeseen, vertailtavuuteen. Perusteilla on 18 maakuntaa, joiden taloudellinen ja toiminnallinen onnistuminen vaatii vankkaa tietopohjaa kokonaisuudesta. Tulossa on maakuntien yleiskatteellinen rahoitus, uudenlainen ohjausjärjestelmä ja itsehallinnolliset alueet. Kevään kuluessa laaditaan rahoituslaskelmat, joiden yhteydessä synnytetään maakuntien keskinäisiä vertailukriteereitä.

Toinen vertailukokonaisuus on tuottajien keskinäinen vertailu. Arvioitavaksi tulee myös se, onko järjestelmässä vääränlaista julkista tukea vai ei. Yksityiset ja julkiset tuottajat on pyritty asettamaan samalle viivalle; konkurssisuojan osalta on olemassa erilaiset lähtökohdat. Liikelaitosten onnistumista mitataan elinkelpoisuudella. Myös kansalaisille on kyettävä tarjoamaan tietoa, jonka perusteella palveluita voidaan vertailla. Muissa Pohjoismaissa on jo olemassa ko. vertailujärjestelmät. Tiedon merkitytä ja rakentamista ei voi korostaa liikaa.

Faktaa vai fiktiota

Järvenpää – Nerg / “Valinnanvapaudella ei päästä kustannusten taittamiseen”

Järvenpää: En ole varma, että uudistuksella tavoiteltaisiin suoria kustannussäästöjä. Kun perusterveydenhuollon saatavuus ja laatu paranee, mahdollistuvat kustannussäästöt erikoissairaanhoidon palveluiden noin  7 mrd:n potissa. Erikoissairaanhoidossa kustannukset ovat kasvaneet vuosia. Tuleviin mekanismeihin kuuluu mm. tiukka budjettiohjaus. Perusterveydenhuoltoon pitäisi panostaa nykyistä enemmän kustannussäästöjen mahdollistamiseksi.

Haapala: Oliko erikoissairaanhoidon asiakassetelin kaatuminen paha juttu?

Järvenpää: Uskon, että erikoissairaanhoito tulee tulevaisuudessa altistumaan kilpailulle, vaikka se nyttässä yhteydessä on jäänyt valtaosin sote-uudistuksen ulkopuolelle.

Nerg: Valinnanvapautta toteutetaan kolmen elementin kautta; sote-keskukset, asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti. Erikoissairaanhoidon asiakasetelin velvoittavuus poistettiin valinnanvapauslakiehdotuksesta, mutta se on edelleen mahdollisuus.  Kustannussäästöjä saadaan osittain valinnanvapauslaista seuraavan markkinoiden avautumien kautta ja osittain sitä kautta, että maakunnat on velvoitettu koordinoimaan hoitoketjuja. Perustasolle tarvitaan lisää voimaa. Valinnanvapaus ei sinällään tuo kustannussäästöjä. Valinnanvapauden mahdollistama erilaisten toimijoiden tulo markkinoille mahdollistaa kuitenkin myös kustannussäästöjä esimerkiksi jos erikoistason palveluita käytetään nykyistä vähemmän. Kustannuksia enemmän mietityttää se, miten yksityiset tulevat toimimaan kapitaation ja työterveydenhuollon suhteen.

Haapala: Voidaanko luottaa siihen, että yksityiset eivät laskuta työterveydenhuollon asiakkaita kahteen kertaan? Miten maakunta ohjaa kapitaatiorahoitusta?

Järvenpää: Mehiläinen Oy tuottaa jo nyt 150 000 asiakkaalle työterveyshuoltoa kapitaatiopohjaisesti. Kuntien kapitaatiorahoitus voi olla yli 75 vuotiaasta asiakkaasta 10 kertaa suurempi verrattuna työterveydenhuollon asiakkaaseen. Ei ole pelkoa siitä, että syntyisi kaksinkertaista laskutusta samasta potilaasta.

Haapala: Otatteko työterveydenhuollossa tarpeettomia tutkimuksia ja ylipäätään tutkimuksia mieluummin enemmän kuin vähemmän?

Järvenpää: Kaikkein kallein on hoitamaton potilas. Työterveydenhuollossa on jo nyt käytössä kapitaatiopohjainen malli (value based pricing).

Nerg: Julkinen raha tulee suoran valinnan palveluihin ja siltä osin ei tapahdu kaksoislaskutusta.

Järvenpää -Nerg / Kilpailu ei sovi sosiaali- ja terveyspalveluihin

Nerg: Kilpailu sopii sosiaali- ja terveydenhuoltoon, mutta samalla tulee muistaa eettinen vastuu asiakkaista. Vastuuta on esimerkiksi siitä, kuinka paljon julkista rahaa voidaan käyttää. Uskon kilpailun kirittävän toimijoita, mutta maakunnalla tulee olla työkaluja ja siirtymäaikaa, jotta ei jouduta kokonaisuutenaan huonoon tilanteeseen.

Järvenpää: On selvää, että kilpailu sopii sosiaali- ja terveydenhuoltoon. On muistettava, että kilpailu on eri asia kuin yksityinen terveydenhuolto. Meillä on yhteiskunta, joka vastaa peruspalveluiden rahoituksesta ja tuottajat tuottavat. Kuntien kilpailutuksissa nousee päällimmäiseksi usein hinta. Usein käytetään ns. käänteistä kilpailutusta, jossa hinta on määritelty etukäteen ikään kuin kapitaatiorahoituksessa (kapitaatiossa määritellään korvaus per listautunut asiakas).

Nerg: Olen aiemmin tehnyt työtä sisäisen turvallisuuden maailmassa. Niitä palveluita ei voida kilpailuttaa. Myös sosiaalihuollon osalta on valmisteilla olevassa lainsäädännössä rajoitettu kilpailua.

Haapala: Onko keskustelussa mukana liikaa ideologiaa? Puolueet heräävät aina ennen vaaleja?

Järvenpää: Eduskuntakeskustelu on ollut värittynyttä. Mehiläinen tuottaa palveluita yli 200 kunnalle. Kunnissa tekevät virkamiehet päätöksiä ja ideologiaa on vähemmän.

Lepomäki – Sovala / “Yksityinen hoitaa terveet ja kuorii kerman”

Lepomäki: Uudistuksessa säästö muuttuu lisäkustannukseksi. Vaikka hyväksyttäisiin, että uudistuksella ei tavoitella säästöjä, voidaan miettiä, että jos käytettävissä on lisää rahaa niin mikä on paras tapa parantaa saatavuutta. Entä jos lisättäisiin resursseja tai Kela-korvauksia eikä tarvittaisi nyt esitettyä uudistusta? Tulee tarkastella laajemmin mistä hallituksen tavoitteissa on kysymys ja yksittäisten elementtien painotus voi muuttaa tilannetta.

Sovala: Uudistus ja raha ovat toisistaan riippumattomia. Valtion osuuksia suunnitellaan leikattavaksi tulevien vuosien ajan 1,5 % vuosittain ja kolmen miljardin säästö syntyy tätä kautta. Miten palvelutuotannossa saadaan säästöt aikaiseksi, on epäselvää. Peräänkuulutamme siirtymävaiheen kustannusten budjetointia. Tälle ja ensi vuodelle tarvitaan arviomme mukaan 100 miljoonaa euroa lisää valtionrahoitusta.

Haapala: Entä kerman kuorinta?

Sovala: Isommilla harteilla tekeminen synnyttää skaalaetuja, mutta ei osata sanoa kuinka suuria. Nopeat muutokset aiheuttavat siirtymäkustannuksia, sillä yksityinen laajenee nopeammin kuin mitä julkinen pystyy vähentämään omia kustannuksiaan. Pyrimme vaikuttamaan siihen, että siirtymäajat olisivat pitkiä ja yksityisen laajentuminen hidastuisi. Jos tavoitteena olisi pelkästään kustannusten minimoiminen, tehtäisiin enemmän kilpailutuksia. Valinnanvapausmaailma ei ole kilpailutusmaailma vaan korvaukset päätetään hallinnollisesti. Maakunnissa poliittiset päättäjät ovat käytettävissä vasta vuoden kuluttua. Uudistuksen alkaessa maakunnalla tulisi olla iso kilpailukykyinen ”yhtiö” – tästä näkökulmasta asiat tapahtuvat liian nopeasti ja julkinen ei pärjää yksityiselle.

Lepomäki: Ekonomistin näkökulmasta ylhäältä asetettu korvausten taso ja budjettirajoite ovat ongelmallisia. Yleensä poliittisilla päättäjillä on kannustin kasvattaa ja pitää hengissä omaa organisaatiotaan. Nyt alueen päättäjille jää vähäiset kannustimet trimmata oman alueen tuotantoa, koska käytetään valtion rahoja, ei omia rahoja. Järjestelmässä on kolme edunvalvontatasoa. Järjestäjä ja tuottaja on kyllä teknisesti erotettu mutta liikelaitoksen kautta tuodaan järjestelmään lisää sääntelyä ja kilpailua säädellään pois markkinoilta. Miten toimisin tässä tilanteessa, jos olisin yrittäjä? Pyrkisin siihen, että mahdollisimman moni rekisteröityisi palveluuni, jotta pystyisin massan kautta tasaamaan ”halvempia” ja ”kalliimpia” listautujia (kapitaatiokorvauksen ollessa tietty). Pienten toimijoiden mahdollisuudet ovat tässä vähäisemmät ja sen lisäksi on muistettava alueelliset tekijät; pienillä paikkakunnilla on tilaa vain harvoille tuottajille.

Haapala: Kysymys julkisen toimijan suuremmista eläkemaksuista (julkisen eläkemaksu on Haapalan mukaan 6 % suurempi) – onko etu yksityiselle?

Lepomäki: Suurempaan eläkemaksuun liittyy suurempi eläke, joten asia ei ole ongelmallinen.

Sovala: Eläkemaksukysymys on analoginen valtion toimintaan. Valtiolla omistajaohjaus on erotettu palomuurin taakse.

Jälkilöylyt

Haapala: Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että joka neljäs asiakas siirtyy julkiselta yksityiselle. Mediassa on pohdittu yli- ja alihoitamisen tilanteita?

Järvenpää: Ehdotetaanpa mitä tahansa rahoitusmallia, joudutaan keskusteluun yli- tai alihoitamisesta ja tämä teoreettinen mahdollisuus on aina olemassa. Lepomäen puheenvuorosta nostan kolme asiaa: Lepomäen mukaan poliittinen päätöksenteko on jarruna ja julkisesti rahoitettu ei voi toimia Suomessa, kilpailun ulkopuolelle jäävät julkiset yksiköt eivät sopeuta toimintaansa eivätkä pärjää ja kapitaatio-pohjalla toimivat perustason palveluiden tuottajat voivat siirtää hoitovastuuta erikoistasolle. Itse uskon, että meillä on hyviä näyttöjä esimerkiksi Espoosta siitä, että yksityisen mukaan tulo tuotantoon parantaa myös julkista palvelua. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito toimivat eri logiikalla; perusterveydenhuollossa hoidetaan myös vaikeampia asiakkaita, jotka eivät ole noin vain siirrettävissä muualle ja toisaalta esimerkiksi traumapotilas on lähetettävä vain erikoistasolla mahdollisiin jatkotutkimuksiin tarvittaessa.Yleisesti kapitaatiokorvaus -mallia pidetään parhaana käytettävissä olevana mallina.

Lepomäki: Kunta päättää pääsääntöisesti omista rahoistaan. Maakunta on välimuoto, joka käyttää valtion rahoja. Pitäisi siis olla poliitikko, joka lupaa säästää valtion rahoja. Ei ole olemassa yhtä rahoitustapaa, joka olisi tehokas. Maakuntamallissa markkina keskittyy ja maakunta määrää hoidon laadun annetulla kapitaatiokorvauksella. Jos valinnanvapaus toteutettaisiin valtakunnan tasolla Kela-korvausten tyyppisin korvauksin ja sen rinnalla laitettaisiin julkinen puoli kuntoon, ei tarvittaisi uudistusta. Vertailu vuosi sitten olleeseen tilanteeseen tai nykytilanteeseen on turhaa.

Sovala: Yksilötasolla löytyy aina yli- tai alihoitoa. Pääsy terveyskeskukseen vaihtelee. Maakuntamallissa ei ole budjetoitu rahaa alkuvaiheen toiminnan parantamiseen. Entisenä valtiovarainministeriön budjettipäällikkönä korostan, että valinnanvapauteen siirtymisen kustannuksia ei ole budjetoitu mihinkään.

Nerg: Uudistuksessa ollaan rakentamassa uudet korvausperusteet ja uusi rahoitusjärjestelmä. Vasta vuonna 2022 voidaan arvioida valinnanvapauden siirtymäkustannuksia ja toimeenpanon yhteydessä tehdään lopulliset ratkaisut. Tähän mennessä ollaan tehty arviot siitä, mitä yksittäiset lakikokonaisuudet tarkoittavat. En usko siihen, että raskashoitoiset asiakkaat jäisivät maakuntien liikelaitokselle ja kaikki helpot menisivät yksityiselle.

Lepomäki: Missä ovat valtiovarainministeriön exelit? Huolestuttaa ja kuulostaa vastuun pakoilulta, jos virkamies puhuu vain toimeenpanosta.

Nerg: Kenellä on avoin lompakko ja mihin? Tulossa on yleiskatteellinen rahoitus ja raamibudjetointi. Käytettävissä on laaja laskentapohja ja uusi sotejärjestämisen pohja.

Järvenpää: Exelit eivät tässä auta. Tuottajien intressissä ei ole se, että soteen käytettävissä oleva rahamäärä laskisi. Yleensä todetaan, että rahat eivät riitä, mutta totuus lienee se, että jos toimittaisiin eri tavalla ja saataisiin parhaat käytännöt esiin sekä insentiivejä kehittämiseen, olisi järjestelmässä ilmaa 20 – 30 % tällä hetkellä. Mukaan tulee siis saada kilpailullisia elementtejä.

Sovala: Haluan olla tarkkana. Perustason palveluiden parantamiseen ei ole budjetoitu rahaa. Uudeltamaalta puuttuu budjettipäällikkömme mukaan 200 – 300 miljoonaa euroa. Meidän maakuntavalmistelijoiden on elettävä budjetin puitteissa ja käsissä tulee olla elementit, joilla toimitaan. Järjestämisen kautta tulee paljon pakkoja ja maakunnille mikromanageeraamista.

Nerg: Valtion ohjaus ei ole mikromanageeraamista. Lakiehdotukseen sisältyy siirtymäaikoja, jotta maakunta voi tehdä muutoksenhallitusti. Kuntapohjaisessa järjestelmässä on osoitettavissa suuria eroja kustannuksissa. Allekirjoitan yksityisen sektorin näkemyksen ”ilmasta”. Asiakasmaksujen osalta otetaan huomioon yhdenvertaisuus ja tulossa on esimerkiksi kattoja, joita ylemmäksi maakunta ei voi mennä.

Haapala: Voiko poliitikko – kuten esimerkiksi Ville Niinistö – ottaa kantaa etukäteen esityksen perustuslain mukaisuuteen?

Lepomäki: Suomeen tarvitaan jälkikäteinen perustuslainmukaisuuden arviointimenettely. Sellainen on muissa maissa. Poliitikkojen valta suhteessa perustuslakiasiantuntijoihin on rajallinen. Tulee pohtia myös sitä voidaanko parlamentaarisen prosessin yhteydessä ylipäätään arvioida esityksen perustuslain mukaisuutta. Kaikilla peruslakivaliokunnan jäsenillä on kaksi hattua; painavampi hattu on lojaalisuus omalle puolueelle ja kevyempi hattu on valiokunnan jäsenen hattu.

Järvenpää: Äänestäjänä ja kansalaisena näkemykeni on, että sotesta on tullut mielenkiintoinen ikiliikkuja, kun ei voida tehdä päätöksiä joko siksi että ne ovat EU ”jumalan” tai perustuslain vastaisia. Järjestelmä on vikaantunut, jos se ei kykene tuottamaan päätöksiä.

Haapala: Toukokuussa ollaan taas perustuslakivaliokunnassa. Olisiko viisainta kysyä komission kantaa Suomen järjestelmästä Slovakian päätöksen johdosta?

Nerg: Syksystä lähtien on valmisteluprosessin rinnalla kuljetettu työ- ja elinkeinoministeriön kilpailuoikeudellista tarkastelua ja kaikki yksityiskohdat on käyty läpi (solidaarisuusperiaate, valinnanvapaus, kilpailun vääristyminen).  Myös komission kanssa on käyty keskustelua kahteen kertaan. Komissio ei ota vastaan virallisia pyyntöjä. Slovakiassa on ollut vuodesta 2006 lähtien vakuutuspohjainen järjestelmä, jonka osalta on nyt todettu ensimmäisen asteen oikeuselimessä, että kyse on taloudellisesta toiminnasta. Komissiolla on 2 kk aikaa valittaa päätöksestä. Jos valitus lähtee ja myös korkeampi oikeusaste toteaa kyseen olevan taloudellisesta toiminnasta, tulee koko asia tarkasteltavaksi kaikkien EU-maiden osalta. Tällä hetkellä komissio siis voi ottaa vastaan mutta ei käsitellä tähän liittyviä asioita. Slovakian järjestelmä tuli arvioitavaksi sen jälkeen, kun se oli ollut käytössä vuosien ajan.

Sovala: Uudistus tulee tehdä ja laittaa eteenpäin. Olen Lepomäen kanssa samaa mieltä maakuntakritiikistä ja jos ylihuomenna julkistettavaa hallituksen esitystä ei korjattu, tulemme lobbaamaan näkemyksiämme eduskunnassa. Maakunnat tarvitsevat lisää liikkumatilaa ja tapaa hidastaa yksityisen markkinoille tuloa.

Lepomäki: Sovala kannattaa maakuntarakennetta, minä en. KHO on suosittanut EU-notifikaation tekemistä. Haetaanko tässä sitä, että onko järjestelmä solidaarisuusperiaatteen mukainen vai markkinaehtoista kilpailua? Ei voi olla kumpaakin täyttääkseen valtion tuen kriteerit. EU:n kilpailuoikeus tulee jossakin vaiheessa katsomaan valtion tuen kriteerien täyttymisen. Saattaa johtaa myöhemmin maksettaviin korvauksiin ja yksittäinen kansalainenkin voi nostaa kanteen.

Vaikka maakuntarakennetta ei olisi, kunnat valmistautuisivat ja varautuisivat muutokseen. Esimerkiksi Eksote on hyvä järjestelmä hakea valinnanvapautta taloudellisesti ja toiminallisesti toimivalla tavalla. Uudistus voitaisiin tehdä Kela-korvausten kautta vaikka heti, järjestelmät ovat valmiina.

Haapala: Mikä on tiivistelmä, mennäänkö eteenpäin vai laitetaanko poikki?

Järvenpää: Puhun nyt kahdella eri hatulla: 1) suurten yritysten puolesta parasta olisi, että sote-uudistus kaatuisi, jolloin tulisi uusi sekamelska. Yritykset ovat nopeita ja ketteriä tekemään uusia ratkaisuja sellaisissa tilanteissa. 2) Äänestäjänä ja veronmaksajana sanon, että nyt ei ole sellainen valintatilanne, että valittaisiin täydellisen mallin ja hallituksen mallin välillä. Nyt ollaan valitsemassa hallituksen esityksen ja nykyisen mallin välillä ja tämä esitys on paras malli, mitä on 10 vuoteen esitetty. Järkevää on viedä tätä uudistusta eteenpäin.

 

* pakolliset tiedot

* pakolliset tiedot