Pätevyysvaatimusten tarkastelu tarkoittaisi enemmän jatkohoitopaikkoja, turvaa ja hoivaa vanhuksille samalla, kun koko sote-palveluketju toimisi nopeammin, kirjoittaa Arja Laitinen.
Keskiviikon (14.12.) A-Studiossa puhuttiin Helsingin, Uudenmaan ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirien ruuhkautuneista päivystyksistä. Ongelma on monisyinen, ja sitä ratkaistaessa täytyy katsoa koko palvelujärjestelmäämme.
On helppo ymmärtää, miltä tuntuu odottaa apua monta tuntia esimerkiksi murtuneen käden kanssa.
Päivystyksissä kärsii myös hiljaisempi ihmisryhmä, hoivakotipaikkaa odottavat vanhukset. Tällä hetkellä vanhukset eivät pääse edes kiireellisissä tapauksissa heti hoivakotiin, vaan heitä makuutetaan päivystyksissä. Kiireinen päivystys on väärä paikka hauraalle, turvallista huolenpitoa tarvitsevalla vanhukselle. Samaan aikaan hidastuu akuutisti sairaiden ja loukkaantuneiden hoito.
Tyhjiä hoivakotipaikkoja on Uudenmaan alueella yksin yrityksillä noin 450. Paikkoja ei haluta pitää tyhjinä, mutta niihin ei voida ottaa vanhuksia, koska pätevyysvaatimukset täyttävää henkilökuntaa ei ole. Hoivan henkilöstömitoitus (nimestään huolimatta) sallii miltei vain lähi- ja sairaanhoitajien laskemisen välittömän työn mitoitukseen. Väestömme vanhenee nopeasti, ja nykyisen ajattelutavan vaatimaa määrää lähi- ja sairaanhoitajia ei ole missään. Eikä tule mistään.
Tarkoittaisiko pätevyysvaatimusten reivaaminen huonompaa hoivaa vanhuksille? Ei tarkoita. Pätevyysvaatimusten avaaminen tarkoittaisi enemmän turvaa ja hoivaa vanhuksille samalla, kun koko sote-palveluketju toimisi nopeammin. Vanhusten hoivassakin tarvitaan terveydenhoidollista osaamista, ja ne tehtävät sopivat jatkossakin mainiosti lähi- tai sairaanhoitajille. Mutta, suurin osa hoivasta on muuta. Se on apua arjen toimissa, ulkoilua, juttelua, kohtaamista – elämistä. Näissä tehtävissä työntekijältä vaaditaan ennen kaikkea oikeaa asennetta ja paloa työhön.
Suomen sote-alan työvoimapula ei ratkea yksinomaan kouluttamalla, maahanmuutolla tai palkalla. Se ratkeaa ajattelemalla uudella tavalla, ottamalla kaikki työvoimareservit käyttöön. Ja mikä ehkä kaikista olennaisinta, meidän pitää sote-alalla pystyä tekemään se sama teknologiahyppy, joka muilla aloilla tehtiin 20 vuotta sitten. Tekoälystä, robotiikasta ja digitalisaatiosta on meille ja vanhuksille paljon apua. Ne vapauttavat vähenevät ihmiset siihen työhön, jossa ihmistä tarvitaan.
Kun kriittisesti sairasta ihmistä hoidetaan ambulanssissa päivystyksen pihassa, niin on kysyttävä, onko meillä varaa olla tarkastelematta hoivan henkilöstörakennetta?
