Neuvottelut uusista työehtosopimuksista ovat monilla aloilla käynnissä, ja useissa pöydissä eletään kiivaimpien neuvotteluiden aikaa. Se mikä ehkä aiemmin oli itsestäänselvyys, loistaa poissaolollaan työmarkkinapöydistä ja työelämän kehittämistoiminnasta. Neuvotteluissa keskustelluista luottamuksellisista asioista tihkuu ulospäin tietoja. Rakentava yhdessä tekemisen henki puuttuu. Osapuolten välillä ei ole entisaikojen kaltaisia luottamussuhteita.
Sotien jälkeen, 90-luvun lama-aikana sekä 2000-luvun kriiseissä työmarkkinajärjestelmä osoitti toimivuutensa. Vaikka julkisuudessa viestit olivat välillä kärkeviä, pystyttiin asioita ratkomaan suljettujen ovien takana luottamuksellisessa ilmapiirissä. Suomi saatiin nousuun yhdessä tekemällä ja rakentamalla.
Työmarkkinajärjestöistä on eläköitynyt ja eläköityy valtava määrä osaamista ja kokemusta. Samaan aikaan on siirrytty keskusjärjestötason neuvotteluista liittotason neuvotteluihin. Etenkin työntekijäpuolelta haikaillaan ”vanhoja hyviä tupo-aikoja”. Selvää on, ettei tupoihin ole paluuta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö tarvitsisi niiltä ajoilta tuttua työmarkkinakulttuuria kaikkiin liittotason neuvottelupöytiin sekä liittotasolla tehtävään työelämän ja toimialojen kehittämistyöhön.
Rakentavan yhteistyö- ja neuvottelukulttuurin jalkauttaminen jäi vähemmälle huomiolle, kun keskusjärjestötason työmarkkinatoiminnasta siirryttiin liittotasolle. Työmarkkinajärjestelmän tarkoitus on löytää molempia osapuolia hyödyttävä tasapaino. Työmarkkinamaailman ei tulisi olla asianajotoimintaa, jossa osapuolet pyrkivät voittamaan neuvottelukumppanista välittämättä. Työmarkkinoilta puuttuu tällä hetkellä yhdessä tekemisen kulttuuri, jossa työelämää ja työmarkkinoita kehitetään yhteistyön hengessä, kaikkien toimijoiden sekä yhteiskunnan edut huomioiden.
Luottamusta ja työmarkkinakulttuuria ei luoda tai jalkauteta hetkessä. Hiljaisen pääoman siirtäminen jälkipolville on monien alojen haasteena. Työmarkkinatoiminnan tulevaisuuden kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että eri toimijat kykenisivät riitelyn ja repimisen sekä asianajotoiminnan sijaan astumaan laatikon ulkopuolelle pohtimaan, millä tavoin voitaisiin tehdä parempaa työelämää yhdessä. Ennen kaikkea kyse on halusta. Haluatko sinä riidellä vai rakentaa?
