Hyvinvointialat logo

Rajoituksia vaihtelevan työajan sopimusten käyttöön

5.4.2018

Eduskunnassa on vireillä lakimuutoksia, jotka voimaantulleessaan rajoittavat vaihtelevan työajan työsopimusten käyttöä. Lakimuutosten tarkoituksena on parantaa vaihtelevaa työaikaa tekevän työntekijän asemaa. Muutoksia esitetään työsopimuslakiin, työaikalakiin, työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettuun lakiin sekä työttömyysturvalakiin. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.6.2018.

Vaihtelevaa työaikaa koskevalla ehdolla tarkoitetaan työsopimuslakia koskevassa muutosesityksessä työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työnantajan tarjoaman työn perusteella työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä. Tyypillinen esimerkki tällaisesta sopimuksesta on ns. nollasopimus, jossa työajan on sovittu vaihtelevan nollan viikkotunnin ja täyden työajan välillä. Vaihtelevan työajan järjestelystä on kyse myös sellaisessa sopimuksessa, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa. Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa on lisäksi sovittu, että vaihtelevan työajan järjestelynä pidetään myös sellaista, jossa työntekijälle on sovittu osa-aikainen työaika, jonka toteutunut työaika 12 kuukauden seurantajaksolla olennaisesti ylittää.

Työsopimuslain muutoksilla vaihtelevan työajan sopimusten käyttöalaa rajoitettaisiin tilanteisiin, joissa työnantajalla todella on vaihteleva työvoimatarve. Jos toteutunut työaika edeltäneiltä kuudelta kuukaudelta osoittaa, ettei sovittu vähimmäistyöaika vastaa työnantajan todellista työvoiman tarvetta, työnantajan olisi työntekijän pyynnöstä neuvoteltava työaikaehdon muuttamisesta vastaamaan todellista tarvetta.

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen uudessa 6 §:n 6 kohdassa sovittiin työsopimuslakiin esitettyä muutosta mukaillen, että 1.6.2018 lähtien vaihtelevasta työajasta ei saa työnantajan aloitteesta sopia, jos sopimuksella katettava työnantajan työvoimatarve on kiinteä. Lisäksi sovittiin, että vaihtelevaa työaikaa koskevaan ehtoon sisältyvää vähimmäistyöaikaa ei saa työnantajan aloitteesta sopia pienemmäksi kuin työnantajan työvoiman tarve edellyttää.

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa sovittiin myös poikkeuksia lakiesitykseen nähden koskien työnantajan neuvotteluvelvollisuutta ja työajan vakiintumista. Jos työntekijän toteutunut työaika edeltäneiltä 12 kuukaudelta osoittaa, ettei sovittu vähimmäistyöaika vastaa työnantajan todellista työvoiman tarvetta, työnantajan on työntekijän pyynnöstä neuvoteltava työaikaehdon muuttamisesta vastaamaan todellista tarvetta. Ellei muuta yhdessä sovita, tulee vähimmäistyöaikaehto määritellä edeltäneen 12 kuukauden toteutuneen työajan keskimäärän mukaiseksi. Vähimmäistyöaikaa ei kuitenkaan tarvitse määritellä uudelleen, jos toteutunut työaika poikkeaa keskimäärin enintään 4 tunnilla viikossa työsopimuksessa sovitusta vähimmäistyöajasta. Jos työnantaja voi kirjallisesti osoittaa asiallisilla perusteilla tulevan työvoimatarpeen olevan muun kuin toteutunut keskimäärä, määritellään vähimmäistyöaikaehto tämän työajan mukaiseksi. Nämä työnantajan neuvotteluvelvollisuutta ja työajan vakiintumista koskevat työehtosopimusmääräykset tulevat voimaan 1.12.2018.

Työaikalakiin esitetyn muutoksen mukaan vaihtelevaa työaikaa noudattavalle työntekijälle tulisi työvuoroluetteloa laadittaessa varata tilaisuus ilmoittaa, missä määrin ja millä edellytyksillä hän voi ottaa työtä vastaan, jos työnantaja haluaisi tarjota hänelle työtä vähimmäistyöajan ylittävän määrän. Jos siis työntekijän työajaksi olisi sovittu esimerkiksi 10—30 tuntia viikossa, työnantajan oikeus yksipuolisesti määrätä työntekijän työvuorojen sijoittamisesta koskisi työaikalain mukaan 10 työtuntia viikossa. Lisäksi vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä ei voisi jatkossa antaa kestoltaan rajoittamatonta lisätyösuostumusta.

Edelleen työntekijän oikeus sairausajan palkkaan ja irtisanomisajan palkkaan pyritään työsopimuslakiin ehdotetulla muutoksella varmistamaan siten, ettei työnantaja pysty yksipuolisin työnjohtotoimin vaikuttamaan niiden määrään. Sekä yksityisen sosiaalipalvelualan että terveyspalvelualan 1.2.2018 voimaan tulleisiin työehtosopimuksiin sisältyvät tarkemmat määräykset sairausajan palkan maksamisesta vaihtelevan työajan työsopimuksella työskentelevälle työntekijälle.

On tärkeää huomata, että vaihtelevaa työaikaa koskevat lakimuutokset ja työehtosopimusmääräykset eivät lähtökohtaisesti koske sellaisia sijaisia ja keikkalaisia, joille jokaisesta työkeikasta tehdään oma määräaikainen työsopimus. Tällaisia ovat mm. keikkalaiset, joilla on runkosopimus ja jokaisesta keikasta sovitaan erillinen määräaikainen työsopimus. Jokaiselle työnantajan aloitteesta tehdylle määräaikaiselle työsopimukselle on kuitenkin lain mukaan oltava perusteltu syy (esim. sijaisuus).

Tiedotamme tarkemmin vaihtelevaa työaikaa koskevista lakimuutoksista niiden tultua hyväksytyksi.

 

* pakolliset tiedot

* pakolliset tiedot