Onko julkisen talouden säästötavoite mahdollinen ilman leikkauksia sote-palveluihin? On, jos palvelujen keskeiset tiedot selvitetään ja resurssit käytetään järkevästi.
Julkisiin sote-palveluihin käytettävää rahamäärää ei voi vähentää, vaan rahaa tulee kulumaan nykyistä enemmän, koska Suomen väestö ikääntyy. Kyse on siitä, kuinka paljon kustannukset kasvavat, ja kuinka jyrkästi kasvukäyrä nousee. Leikkausten sijaan olennainen kysymys on, käytetäänkö resurssit järkevästi.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat noin 20 miljardin euron kokonaisuus. Kustannusten avoimuuden ja palvelutuotantotapojen vertailun kautta voidaan saavuttaa esimerkiksi 15 % kustannustehokkuus, mikä tarkoittaisi tässä kokonaisuudessa 3 miljardin euron säästöä. Palvelut säilyisivät yhtä hyvinä tai mikä todennäköistä – niistä tulisi laadukkaampia.
Seuraavan hallituksen tulee velvoittaa hyvinvointialueet selvittämään kustannukset yhteisellä laskentamallilla
Jotta voidaan valita paras ja kustannustehokkain vaihtoehto, hyvinvointialueiden pitää selvittää yksikkökohtaisesti, mitä sen itse tuottamat sote-palvelut maksavat. Esimerkiksi paljonko on ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan vuorokausikustannus per asiakas tai 20 minuutin lääkärivastaanoton kustannus. Pelkkä lääkärin tai hoitajan työpanoksen kustannus ei riitä – mukaan on luettava kaikki kulut, jotka liittyvät palvelun tuottamiseen. Esimerkiksi yleishallinnon kuluja tai vyörytyksiä ei saa jättää pois laskennasta.
Osa alueista on jo herännyt asian tärkeyteen. Vauhtia tarvitaan kuitenkin seuraavalta hallitukselta. Alueilta kerättävään vähimmäistietovaatimukseen on sisällytettävä alueiden oman palvelutuotannon kustannusten selvittäminen. Lisäksi hallituksen tukea tarvitaan siinä, että tämä selvitys tehdään kunkin hyvinvointialueen sisällä ja kaikkien alueiden välillä samalla tavalla. Tarvitaan kansallinen julkisten tuotantokustannusten selvittämisen malli, jossa määritellään, miten kustannukset selvitetään ja miten esimerkiksi hyvinvointialueille kuuluva järjestämisen kustannus erotetaan tuottamisen kustannuksista.
Kustannusten selvittämisestä kannattaa aloittaa. Hyvinvointialueiden palvelutuotannosta tarvitaan kuitenkin myös muuta tietoa, kuten jonotilanteen, laadun, vaikuttavuuden ja tehokkuuden selvittämistä. Kun alueiden päättäjillä ja virkakunnalla on tiedossaan keskeiset tiedot omasta ja yksityisten palveluntuottajien palvelutuotannosta, niitä voidaan vertailla. On valittava se, joka tuottaa kokonaisvaltaisesti parasta ja kustannustehokkainta palvelua.
Esimerkiksi me HALIssa selvitimme ympärivuorokautisen palveluasumisen vuorokausikustannusta kunnissa verrattuna yksityiselle maksettuun korvaukseen tai hintaan. Näissä laskelmissa selvisi, että julkinen palvelutuotanto on kolmanneksen yksityiselle maksettua hintaa kalliimpaa.
Tarvitaan tehokkaampaa ja tuottavampaa palvelutuotantoa
Erittäin tärkeää tehokkuuden kannalta on myös etsiä uusia mahdollisia tapoja tuottaa palveluja. Esimerkiksi digitaalisissa palveluissa lääkäri pystyy ratkaisemaan keskimäärin yli 14 potilastapausta tunnissa. Tätä ei voi tapahtua kasvokkaisella vastaanotolla. Kun digipalveluihin panostetaan, voidaan lyhentää jonoja kasvokkain tehtävissä palveluissa ja käyttää resurssit tehokkaammin.
Ministeriöiden ohjauksessa alueiden suuntaan tulee kannustaa etsimään tehokkaampia ja tuottavampia tapoja tuottaa palveluja. Erityisesti silloin, jos alue on vaarassa luisua kohti lisärahoituksen pyytämistä tai sen hoito- ja hoivajonot kasvavat hallitsemattomasti. Esimerkiksi HUS:ssa ortopedisten leikkausten jonossa oli huhtikuun alussa 7500 potilasta, joista 2000 oli odottanut yli lakisääteisen ajan. Jono kasvaa arvioiden mukaan 1000 potilaalla kuukaudessa. Yksityisillä palveluntuottajilla olisi tarjota ortopedian kapasiteettia ja jonon purkua. Tähän pitäisi tarttua heti.
Apua jonojen purkuun sekä uusia innovaatioita tuottaa palveluja paremmin löytyy vain vuoropuhelun kautta. Hyvinvointialueille pitää rakentaa toimivat, jatkuvat ja rakenteelliset vuoropuhelun elimet yksityisten palveluntuottajien kanssa. Tätä ei tällä hetkellä edellytetä lakisääteisesti, mutta pitäisi. Alueen yritykset ja järjestöt voivat auttaa aluetta vain, kun tietävät missä apua tarvitaan. Vuoropuhelu on myöhässä, kun se tehdään vasta jo päätetyn hankinnan yhteydessä.
