Hallituksen budjettiriihessä säätytalolla on varmasti palattu kesäkuussa julkaistun hallitusohjelman äärelle kerran, jos toisenkin. Hallitusohjelman keskeinen idea on kuuden miljardin euron sopeuttamistavoite. Sopeuttamista ei saa kuitenkaan tehdä sote-alan koulutuksen kustannuksella.
Suurimmat menopaineet ja sopeuttamistarpeet hallitusohjelmassa kohdistuvat sote-palveluihin sekä sosiaalietuuksiin. Väestön ikääntymisen myötä huoltosuhde heikkenee, mikä luo tarpeen menojen sopeuttamiselle. Sodan jälkeisistä, niin sanotuista suurista ikäluokista suurin osa on jo eläkkeellä, mutta hoivan tarve ei ole vielä saavuttanut huippuaan. Sote-alan työvoiman saatavuus on varmistettava kaikin keinoin, joista yksi keskeinen on koulutus. Koulutuspolitiikan ratkaisut eivät voi kohdistua vain nuoriin, pieneneviin ikäluokkiin.
Sote-alan työvoiman saatavuus on koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittisen tärkeää, ja sen turvaaminen on kaikkien toimijoiden vastuulla. Sote-alan merkitys työllistäjänä on ollut kasvussa, esimerkiksi vuonna 2007 ala työllisi yli 420 000 työntekijää, ja nyt ala työllistää jo yli 70 000 enemmän vuoteen 2007 verrattuna. Jotta alalla riittää työvoimaa myös jatkossa, tulee koulutukseen panostaa.
Hallitusohjelman tavoitteet ja teot ovat koulutuksen osalta ristiriitaisia
Hallitusohjelman koulutuspoliittiset linjaukset ja tavoitteet riittävistä aloituspaikoista, jatkuvasta oppimisesta ja koulutustason nostosta ovat sinänsä hyviä, mutta teot ovat toistaiseksi näiden kanssa ristiriidassa. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen mukaan Vuonna 2022 sote-alan tutkintoja suoritettiin 54 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Aiemmat rahoitusleikkaukset ja raju tutkintomäärien kasvu on johtanut siihen, että ammattikorkeakoulututkinnon hinta on lähes puolittunut kymmenessä vuodessa. Viime hallituskauden määräaikainen rahoitus aloituspaikkojen lisäämiseen loppuu tämän vuoden lopussa. Iman uutta rahoitusta koulutusmääriä on pakko karsia koulutuksen laadun varmistamiseksi. Leikkaus tarkoittaa, että ammattikorkeakoulut pystyvät kouluttamaan vuodessa 450 sosiaali- ja terveysalan tutkintoa vähemmän.
Ristiriitaista on myös se, että hallitus on samaan aikaan huolissaan sote-alan osaajapulasta ja tunnistaa jatkuvan oppimisen yhdeksi keinoksi vastata tähän haasteeseen, mutta poistaa yhden merkittävän ja tehokkaan väylän kouluttautua alalle. Kesäkuussa 2023 julkaistuun hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallitus aikoo elokuussa 2024 lakkauttaa aikuiskoulutustuen, jonka käyttäjistä jopa kolmannes saa tukea sote-alan koulutukseen. Heistä yli 60 prosenttia kouluttautuu kokonaan toiselta alalta. Kokonaisuudessaan puhutaan lähes 10 000 ihmisestä, jotka joko hankkivat ensimmäisen sote-alan koulutuksensa, tai suuntaavat koulutuksen myötä uusiin tehtäviin alan sisällä.
Aikuiskoulutustuki mahdollistaa pidemmät työurat ja parantaa työssä jaksamista
Sote-alan työvoimapulaa ei ratkaista pelkästään uusien sote-ammattilaisten kouluttamisella ja uuden työvoiman rekrytoimisella. On välttämätöntä, että alalla huolehditaan riittävästä pitovoimasta ja riittävän pitkistä työurista alan sisällä. Tässä aikuiskoulutustuella on merkittävä rooli. Sote-alalla on paljon säädeltyjä tutkintovaatimuksia, jolloin alalla työskentelyn, työuralla etenemisen tai työtehtävien vaihtamisen ehtona on uuden tutkinnon suorittaminen.
Sen lisäksi, että aikuiskoulutustuki on tuonut sote-alalle työvoimaa ja tukenut työuria alan sisällä, on sen käytöllä ollut positiivinen vaikutus työssä jaksamiseen. Työllisyysrahaston tuoreessa, aikuiskoulutuksen koettua vaikuttavuutta selvittäneessä tutkimuksessa 66 % vastaajista koki, että opintovapaa vaikutti työssäjaksamiseen merkittävästi opintojen jälkeen. Lähes 60% vastanneista mainitsi kuormituksen nykytyössä yhdeksi motiiviksi lähteä opiskelemaan. Heistä yli puolet arvioivat opintovapaan ja opiskelun mahdollistamat muutokset erittäin hyödyllisiksi kuormituksen kannalta.
Hallituksen yksi keskeisimmistä työllisyystavoitteista on työurien pidentäminen, josta syytä taukoja työelämästä nyt tilkitään. On kuitenkin riski, että aikuiskoulutustuen lakkauttamisen myötä sote-alan uranäkymät ja mahdollisuudet siirtyä alan sisällä uusiin, omaa elämäntilannetta ja työkykyä paremmin vastaaviin tehtäviin heikkenevät, ja työurat lyhenevät. Sote-alalla ei ole varaa menettää yhtäkään kokenutta ammattilaista tai motivoitunutta alalle tulijaa, joista jokainen tuo lisäarvoa yhteiskunnalle.
