Sote-palvelujen näkökulmasta väestö ei ole ainoa, mikä ikääntyy. Myös sote-kiinteistömme eli sairaalat, terveyskeskukset ja hoivakodit tulevat jatkuvasti käyttöikänsä päähän ja uusia investointeja tarvitaan. Pelkästään neljän suurimman hyvinvointialueen kiinteistöinvestoinnit ovat ensi vuonna noin 560 miljoonaa euroa. Tämä on noin 72 prosenttia kaikista investoinneista, mukaan lukien terveydenhuollon laitteisto ja ICT.
Julkisen talouden velkasuhde on kasvussa ja moni hyvinvointialue etsii sopeutuskeinoja kissojen ja koirien kanssa. Tiukan talouden tilanteessa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen eli Varhan investointisuunnitelma on kiinnostavaa luettavaa. Varha aikoo rakentaa uusia ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan ja yhteisöllisen asumisen kiinteistöjä noin 130 miljoonalla eurolla seuraavan parin vuoden aikana.
Osa näistä investoinneista on vielä suunnitteluasteella, mutta ne tulevat sisältämään noin 600 asiakaspaikkaa. Samaan aikaan Varsinais-Suomen yritysten ja järjestöjen hoivakodeissa on satoja paikkoja tyhjillään. Herää kysymys, miksi alijäämäinen hyvinvointialue tekee massiiviset investoinnit, kun vapaata kapasiteettia on valtavasti tarjolla? Mistä palvelusta tämä rahoitus on pois?
Hyvinvointialueet tarvitsevat valtion hyväksynnän investointisuunnitelmilleen, koska valtaosa niiden toiminnan rahoituksesta tulee valtiolta. Varhakin on saanut investoinneilleen valtionvarainministeriön siunauksen. Itse asiassa Varhan ensi vuoden lainanottovaltuuden muuttamista koskevan päätöksen valmisteluryhmä totesi syyskuussa erikseen, että Varhan esittämät, yhteensä yli 50 miljoonan euron palveluasumisen hankkeet ovat hyvinvointialueesta annetun lain mukaan välttämättömiä. Valmisteluryhmässä oli myös VM:n edustus.
Uusia hoivakoti-investointeja toki tarvitaan, mutta oliko ministeriö tietoinen siitä, että Varsinais-Suomessa on parhaillaan satoja asiakaspaikkoja tyhjillään? Olisiko kyseiset investoinnit joka tapauksessa katsottu välttämättömiksi palvelujen turvaamisen kannalta? VM:stä on todettu, että niin investointien kuin palvelutuotannon osalta alueilla on suuri tiedollinen ylivoima.
Muidenkaan hyvinvointialueiden investointisuunnitelmat eivät sisällä kannattavuuslaskelmia tai vaihtoehtoiskustannusten arviointia. Hyviä laskelmia on toki voitu tehdä sisäisesti, mutta julkisten materiaalien joukosta niitä ei tahdo löytyä. Alueiden pitäisi esittää myös luottamushenkilöilleen kattavat laskelmat siitä, mikä ratkaisu tai palvelumuoto on kulloinkin paras. Tai olisiko ostopalvelu parempi ratkaisu uuden investoinnin sijaan? Entä onko uusi investointi todellakin välttämätön palvelujen turvaamiseksi?
Hyvinvointialueet yrittävät toki vaikeassa tilanteessa parhaansa myös investointien osalta. Niissä kuitenkin on aina varaa parantaa, kuten esimerkiksi Apottia käyttäneet tietävät. Tähän tarvitaan sysäys valtion toimesta. Tulevilla investointisuunnitelma- ja lainanottovaltuuskierroksilla hyvinvointialueilta tulee vaatia parempia perusteluja ja kannattavuuslaskelmia. Moni investointi vaatisi jo nyt tarkempaa tarkastelua.
Kirjoitus on alun perin julkaistu Verkkouutissa 11.11.2023.
