HALI ry:n terveyspalveluiden johtaja Hanna-Maija Kause kirjoittaa, että Kela-korvausten ja Kela-kuntoutuksen tulevaisuudesta saatiin järkeviä linjauksia. Sen sijaan ensihoidon siirtokuljetusten tulevaisuus herättää huolta.
Monikanavarahoituksen purkamista valmisteleva parlamentaarinen työryhmä julkaisi tiiviin työrupeaman jälkeen loppumietintönsä.
Työryhmän mukaan yksityisen sairaanhoidon korvausjärjestelmää ja sen rahoitusta voidaan tarvittaessa uudistaa vasta sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu on siirtynyt hyvinvointialueille.
Kuntoutuksen osalta työryhmä linjasi, että kuntoutusta kehitetään kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotusten mukaisesti. Kuntoutuksen järjestämisvastuiden siirtoa hyvinvointialueille voidaan kokeilla piloteilla sitten, kun hyvinvointialueiden toiminta on vakiintunut. Sen jälkeen voidaan ratkaista, onko kuntoutuspalveluiden rahoitusvastuita syytä siirtää hyvinvointialueille.
Työryhmän linjaukset koskien niin sanottuja Kela-korvauksia sekä kuntoutusta ovat järkeviä, vaikkakin kuntoutuksen osalta kirjaukset ovat vielä jokseenkin epäselviä. Parlamentaarinen työryhmä kuuli asiantuntijoiden ja sidosryhmien viestin, ja päätyi kestävään lopputulemaan. Suuriin rahoitusta koskeviin järjestelmämuutoksiin ei tule lähteä erityisesti keskellä käynnissä olevaan isoa hallinnollista uudistusta: soten toimeenpanoa ja uusien hyvinvointialueiden perustamista.
Ensihoidon siirtokuljetusten tulevaisuus epäselvä
Ensihoidon matkoista ryhmä linjasi, että päätös rahoitusvastuun siirrosta on mahdollista tehdä jo sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun siirtyessä hyvinvointialueille. Ensihoidon osalta on palvelujen jatkuvuuden turvaamiseksi ensiarvoisen tärkeää, että muutoksille varataan riittävä siirtymäaika.
Monituottajuus on toimiva ja kustannustehokas tapa erityisesti ensihoidon siirtokuljetusten osalta, joiden yksityisiä tuottajia korvausten siirto hyvinvointialueille uhkaa. On varsin todennäköistä, että joillain alueilla korvaukset ohjattaisiin hyvinvointialueiden oman tuotannon tukemiseen, mikä poistaisi yksityisiä toimijoita markkinalta. Tämä ei parantaisi huoltovarmuutta eikä palveluiden saatavuutta: moni pieni toimija on siirtokuljetusten selkäranka erityisesti haja-asutusalueilla.
Ensihoidon kokonaisuudesta hyvinvointialueilla olisikin perusteltua teettää selvitys. Selvitykseen tulisi sisällyttää yritysvaikutusarvion tekeminen sekä ehdotus siitä, mikä on jatkossa yksityisten palveluntuottajien rooli osana hyvinvointialueiden ensihoitopalvelua. Myös parlamentaarinen työryhmä korosti sitä, että sote-uudistuksen toimeenpanon edistymistä myös matkakorvauksia koskevien päätösten osalta on tärkeää seurata.
Monikanavarahoituksesta tarvitaan analyyttistä keskustelua
Pidemmällä tähtäimellä on tärkeää, että keskustelua monikanavarahoituksen merkityksestä jatketaan. Monikanavarahoitus ei ole lähtökohtaisesti huono asia, vaan järjestelmän ominaisuus, joka tuo erityisesti terveyspalveluihin pelkään verorahoitukseen verrattuna merkittävästi lisää rahaa ja resursseja eri kanavista.
Monikanavaisuutta ei sote-järjestelmän rahoituksesta voi poistaa: monikanavaisuutta on jo se, että meillä on erilaisia asiakasmaksuja ja valtion rahoitusta. Kansainvälisesti vertailtuna rahoitusjärjestelmämme ei ole poikkeuksellisen monikanavainen. Laajamittaisen karsimisen sijasta tulisikin keskittyä siihen, missä kohdin rahoituksen eri lähteet aiheuttavat ei-toivottuja vaikutuksia esimerkiksi palveluihin ohjautumiseen ja korjata näitä kohtia.
Palveluseteli nostetaan usein Kela-korvausten vaihtoehdoksi yksityisten toimijoiden hyödyntämisessä. Niin hyvä väline kuin palveluseteli onkin, se ei ole vaihtoehto Kela-korvauksille. Palvelusetelin saadakseen asiakkaan tarvitsee ensin päästä julkiselle puolelle palvelutarpeen arvioon ja selättää yksi jos toinenkin kiemura. Hallinnolliset järjestelmät ovat usein vaikeita ja kalliita erityisesti pienille palveluntuottajille. Kela-korvaukset taas ovat hallinnollisesti varsin kevyt ja edullinen väline ohjata palveluntuotantoa ja hyödyntää yksityisiä palveluntuottajia hoitovelan lyhentämisessä – jonottamatta. Lisäksi julkisella puolella ei ole riittävästi tai ollenkaan tarjolla oikea-aikaisesti tiettyjä palveluita, joista kuitenkin on suuri tarve. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi gynekologin palvelut.
On tärkeää keskustella ideologiset poterot unohtaen Kela-korvauksien merkityksestä hoitoon pääsyssä ja monituottajuuden mahdollistamisessa yksinkertaisella ja sujuvalla tavalla. Kela-korvausten vuosia jatkunut leikkaussuunta ei pitkällä tähtäimellä säästä kustannuksissa eikä helpota hoitovelan ehkäisemistä ja purkua.
Kela-korvausjärjestelmää pitäisikin jatkuvan nakertamisen sijaan pohtia strategisesti osana palvelujärjestelmäämme ja kehittää sisällöiltään siihen suuntaan, että se täydentäisi parhaalla mahdollisella tavalla julkisen sektorin tuotannon katvealueita.
