Hallituksen lakiluonnoksen mukaisella sosiaali- terveydenhuollon uudistuksella menokehityksen hillintä on niin sanotusti herrassa. Kokonaisuudesta puuttuvat elementit, jotka johtaisivat kustannusten kasvun hidastumiseen. Tähän päätyi myös valtiontalouden tarkastusvirasto VTV. Vielä on aikaa lisätä pakettiin tähän varmemmin johtavat muutokset.
Sote-uudistuksen lakiluonnoksen mukaan menojen kasvun hillintä nojaisi uuteen rahoitusrahoitusmalliin. Siinä etenkin väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen kasvu otettaisiin rahanjaossa huomioon vain 80 prosenttisesti vuodesta 2025 eteenpäin.
Paperilla tämä rahoitusleikkuri toki kannustaisi tehostamiseen. Käytäntö muodostuisi kuitenkin toiseksi, koska jo nyt maakunnille luvataan lisää rahaa, jos se meinaisi loppua. Tämän säännön merkitystä löperöittäisi myös se, että rahoitusta tarkistettaisiin vuosittain jälkikäteen vastaamaan toteutuneita kustannuksia.
Toiseksi menojen kasvun hillintä perustuisi toiseksi ”toiminnallisiin mekanismeihin”, jotka vähentäisivät kallista laitoshoitoa sekä kohottaisivat palvelujen saatavuutta, laatua ja tuottavuutta. Näihin johtaisivat lakiluonnoksen muun muassa palvelujen integrointi ja yhteensovittaminen, osaamisen kokoaminen, palveluverkon tiivistäminen, täsmällinen työnjako sekä digitalisaation ja sähköisten palvelujen hyödyntäminen.
Maakuntien perustaminen lakiluonnoksessa todetulla tavalla ei kuitenkaan johda siihen, että tehostamispotentiaali toteutuisi. Itse luonnoksessakin todetaan, että ”…realisoitumisessa olennaista on, miten muodostettavat hyvinvointialueet pystyvät toteuttamaan ja hyödyntämään tarvittavat toimintatapojen muutokset”.
Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV:kään ei usko tehostamispotentiaalin toteutumiseen. Se toteaa 27.10. julkistamassaan raportissa, että ”… esitysluonnos ei kuitenkaan sisällä sellaisia vahvoja kannustimia, jotka ohjaisivat alueita hillitsemään kustannusten kasvua. Ehdotetut toimenpiteet eivät myöskään välttämättä ole riittäviä tämän tavoitteen saavuttamiseksi”.
Järjestämisvastuussa olevien organisaatioiden määrän vähentyminen ja palvelujen yhteen kokoaminen voivat edesauttaa kustannusten kasvun hillintää. Tuotantomonopolien tiedetään kuitenkin laiskistavan. Vaihtoehtojen puute ei kannusta parantamaan juoksua, jos mikään ei uhkaa.
Julkisesti omistettu tuotanto kaipaa rinnalleen kirittäjän. Järjestämisvastuussa olevan maakunnan työkalulaatikossa tulee olla oman tuotannon aitona vaihtoehtona palvelujen hankinta yksityisiltä tuottajilta. Nyt tätä mahdollisuutta on rajoitettu aivan liikaa oman tuotannon ylläpitovaatimuksella ja ostopalvelujen hankintakielloilla.
Sote-lakiluonnoksessa rajataan esimerkiksi neuvolapalvelut vain hyvinvointialueen omalla henkilöstöllä tehtäväksi. Neuvoloita ei siis voisi sisällyttää terveysasemaulkoistuksiin. Ulkoistettuja terveysasemia on tällä hetkellä noin 60, ja neuvolapalvelut sisältyvät lähes jokaiseen, koska neuvola on elimellinen osa perusterveydenhuollon kokonaisuutta. Jatkossa järkevien perusterveydenhuollon kokonaisuuksien ulkoistaminen olisi vaikeaa. Yksityisen ja julkisen strateginen kumppanuus häviäisi ja kehityksessä mentäisiin 30 vuotta taaksepäin. Kärsijöinä olisivat palveluja tarvitsevat perheet.
Vielä on aikaa korjata lakiluonnosta purkamalla ylimitoitettua velvollisuutta omaan tuotantokapasiteettiin ja mahdollistamalla tarkoituksenmukainen monituottajamalli. Mallia voi hyvin katsoa voimassa olevasta lainsäädännöstä, joka mahdollistaa erilaiset tuottamisvaihtoehdot ja sallii palvelujen järjestäjälle järjenkäytön.
EK:n johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari p. 040 544 4609
Hyvinvointiala HALI:n asiantuntija Joel Kuuva p. 050 414 6444
