Lakia tulkitaan aina tiukasti, huomauttaa HALIn sote-palvelujohtaja Eveliina Vigelius.
Haluan uskoa, että niin viranhaltijat, päättäjät kuin etujärjestöjen edustajatkin haluavat suomalaisille nykyistä paremmat sosiaali- ja terveyspalvelut. Esitän kuitenkin huoleni siitä, millaisia uskomuksia hallituksen sote-esityksestä on esitetty. Laki ei nimittäin ole uskon asia. Sitä tulkitsee aina joku.
Jos sote-lait tulisivat tällaisina voimaan, lopputulos olisi jotain aivan muuta kuin mihin STM tuoreessa Ylen jutussa uskoo. Vastaan tässä blogissa ongelmallisimpiin ministeriön esittämiin väitteisiin.
1. Järjestämistehtävästä pystyy huolehtimaan ilman omaa palvelutuotantoa
STM:n hallitusneuvos Auli Valli-Lintu sanoo Ylen jutussa, että julkinen tarvitsee omaa palvelutuotantoa siksi, että se pystyisi huolehtimaan palvelujen saatavuudesta, laadusta ja määrästä ja kyetäkseen ohjaamaan, valvomaan ja ostamaan palveluja yksityisiltä. Tämä ei pidä paikkaansa.
Julkisella toimijalla – sote-esityksessä hyvinvointialueella – on vastuu järjestää alueelleen sote-palvelut. Tähän järjestämisvastuuseen ei kuulu se, että hyvinvointialueen pitää tuottaa palveluitaan itse. Kunnilla, jotka nykyisin ovat järjestämisvastuussa, ei myöskään ole velvoitetta tuottaa palveluitaan itse. Miksi näin olisi hyvinvointialueiden kohdalla?
2. HALI ei kaipaa prosenttilukuja
Kritisoin jutun haastattelussani myös sitä, että sote-lakiesityksessä ei sanota, mikä on ”riittävä” määrä omaa palvelutuotantoa (järjestämislakiesitys 8 §). STM:n hallitusneuvos Valli-Lintu sanoo, että tarkka määrittely ja vaikkapa prosenttiluvut eivät ole mahdollisia. Olen samaa mieltä. Oikea ratkaisu on poistaa riittävän oman tuotannon määritelmä lakiesityksestä.
3. Sote-lakiesitys rajaa ostopalvelujen käyttöä, monituottajamalli kapenee merkittävästi
STM:n mukaan sote-lakiesitys ei juurikaan rajaa ostopalveluja, ja monituottajamalli jatkuu myös tulevaisuudessa. Hallitusneuvos Valli-Linnun mukaan on myös selvää, että jatkossakin esimerkiksi asumispalveluja ostetaan laajasti. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Esityksessä on pitkä lista palveluja ja palveluntuotantotapoja, joita ei saisi enää hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta. Väite siitä, että niiden voimaan tultua juuri mikään ei muuttuisi, on virheellinen.
Alla oleva kuva havainnollistaa tätä ostopalveluiden kieltolistaa.
4. Myös perusteluilla säädetään – STM:n viesti ristiriitainen
Ihmettelen myös ristiriitaa ministeriön näkemyksessä: neuvolapalvelujen kohdalla lakiesityksen perusteluteksteillä ei STM:n mukaan olisi merkitystä, mutta muiden asioiden kohdalla lain perustelutekstejä pitääkin tulkita sanamukaisesti.
Neuvolapalvelujen ulkoistusta ei rajoitettaisi varsinaisissa lakipykäläehdotuksissa, vaan lakipykäliä selventävissä perusteluteksteissä. STM sanoo Ylen jutussa, että ”perusteluilla ei voi säätää velvoitetta” ja että ”lakiesityksessä ei kielletä hankkimasta neuvolapalveluja yrityksiltä”. Hienoa! Mutta miksi sitten vaikkapa alihankintarajoituksia, jotka niin ikään lukevat perusteluteksteissä eivätkä pykälissä, pitäisi noudattaa? Entä miksi näitä asioita on edes kirjattu lain perusteluteksteihin, jos niillä ei ole merkitystä?
5. Virkalääkärivaade erikoissairaanhoidossa on tarpeeton
Hallitusneuvos Valli-Linnun mukaan yksityisen palveluksessa oleville lääkäreille ei voi antaa vastuuta päätöksestä laittaa potilas hoitoon erikoissairaanhoitoon, koska erikoissairaanhoidon palvelut ovat kalliita. Hallitusneuvos Valli-Lintu sanoo, että vain julkisessa virassa olevat lääkärit voivat tehdä näitä päätöksiä, että ei syntyisi ”turhaa” hoitoa, jota yksityiset muka tekevät. Väite on absurdi: miksi lääkärin etiikka muuttuisi työnantajan mukaan?
6. AVIt ja STM voittavat, hyvinvointialueet jäävät kakkoseksi
Hallitusneuvos Valli-Linnun mukaan ”hallituksen esityksen mukaan hyvinvointialueella on itsehallintonsa perusteella valta päättää pitkälti palvelujen tuottamistavasta”. Kunpa olisikin näin. Valitettavasti Valli-Lintu ei tässä tunnista sitä, mistä HALI:n jäsenillä on jokapäiväinen käytännön kokemus: valvovat viranomaiset tulkitsevat lakia aina tiukasti. Se on ymmärrettävää, sillä tavalla viranomainen suojaa myös oman selustansa. Kun ”riittävän oman tuotannon” vaatimus on löyhä ja epäselvä, AVIt tulkitsevat tätä kireimmän mukaan. Myös ministeriöllä itsellään on asiaan sanansa sanottavana neuvotteluissa hyvinvointialueen kanssa. Jos hyvinvointialue on AVIn ja STM:n kanssa eri mieltä siitä, paljonko on hyvä määrä ostopalveluja, hyvinvointialue vetää taistossa lyhimmän korren.
