Maakuntien perustaminen ja soten uudistaminen ottivat kesäkuussa askeleen takapakkia. Valmisteilla olevaan valinnanvapauslainsäädäntöön ollaan tekemässä jälleen kerran merkittäviä muutoksia.
Toimeenpano siirtyy noin vuodella
Uuden aikataulun mukaisesti sote- ja maakuntauudistus astuu voimaan 1.1.2020. Keskeiset lait (maakuntalaki, järjestämislaki ja valinnanvapauslaki) saataneen eduskunnan käsiteltäväksi maaliskuussa 2018.
Maakuntavaalit järjestetään 28.10.2018, ja maakuntavaltuustot järjestäytyvät tammikuussa 2019. Maakuntavaltuustojen ensimmäisen toimintavuoden urakkana on maakuntastrategiasta ja vuoden 2020 talousarviosta päättäminen sekä sopimussiirtojen toteuttaminen.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella ministeriössä valmisteltavat merkittävät muutokset kohdistuvat neljään lakiin.
Keskeisin niistä on lakiesitys sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapaudesta. Siihen on odotettavissa merkittävä määrä pykälämuutoksia verrattuna keväällä 2017 käsiteltyyn esitykseen.
Tässä vaiheessa on liian aikaista luetella mahdollisia muutosten yksityiskohtia. Keskeistä sisältöä tulee kuitenkin olemaan yhtiöittämisvelvollisuuden poistaminen maakunnilta, aikataulumuutokset sekä rajaukset liittyen hallintotehtävän antamiseen muulle kuin viranomaiselle.
Ministeriöiden yhteisessä valmistelutyössä yhdistetään sote-uudistuksen ja maakuntauudistuksen projektiryhmät 1.9.2017 lähtien. Valinnanvapauslain muutosten valmistelu on vastuutettu virkamiesvalmisteluryhmälle, jota vetää ylijohtaja Kirsi Varhila ja se koostuu STM:n, VM:n ja OM:n virkamiehistä.
Sote -uudistuksen tavoitteet eivät ole muuttuneet
Sote -uudistuksen kulmakivet – vahva järjestäjä, integraatio, valinnanvapaus, kustannusten hillintä ja digitalisaatio – eivät ole muuttuneet. Eteenpäin suuntaavien askelten sijasta joudutaan nyt ottamaan pari askelta taaksepäin.
Muutoksista emme tarkkaan tiedä. Ilmassa on enteitä, että tulossa on jopa nykyistä kuntapohjaista järjestelmää tiukempi julkisen sektorin raami sote-palveluiden tuottamiselle.
Hyvinvointialan liiton keskeiset tavoitteet eli yksityisen ja julkisen tasapuoliset toimintaedellytykset ja kansalaisten mahdollisuus valita palveluidensa tuottaja ovat pysyneet samoina.
Kun asiat pitkittyvät ne usein myös mutkistuvat
Nopea uudistaminen olisi monesta näkökulmasta perusteltua.
Soten toimintaympäristön muutokset ovat olleet suuria verrattuna peruslain säätämisen tilanteeseen kaksi vuosikymmentä sitten. Lykkääminen lisää jo ennestään pitkää poliittista epävarmuutta asian ympärillä.
Jatkuva ”osien korjauspolitiikka” sumentaa uudistuksen merkitystä hallituskaudet ylittävänä laajana kehitysaskeleena. Poliittinen debatti puolesta ja vastaan saa lisää elintilaa ja vie resursseja arjen toiminnan kehittämiseltä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän toiminnallinen perusta on Suomessa parempi kuin monessa muussa maassa ja se olisi kestänyt myös alkuperäisen ja nopeamman aikataulun mukaiset toimenpiteet. Nytkään kaikki osat eivät tule olemaan ”valmiita” päivänä yksi ja käynnistämisen jälkeisiä toimenpiteitä tarvitaan aina.
Aino Närkki
johtava elinkeinoasiantuntija, Hyvinvointialan liitto
