Aluevaalikeskusteluissa on luvattu äänestäjille toinen toistaan parempia sote-palveluja. Palvelujen parantaminen edellyttää kuitenkin tuottavuuden kehittämistä, eikä siitä juuri ole keskusteltu. Tuottavuuden kehittämisen osalta tarjolla on hyviä uutisia: sote-palveluissa on miljardi euroa löysää, toteaa Hyvinvointiala HALI.
”Jos laskisimme tehottomimman kuntapuolikkaan sote-kustannukset mediaanikunnan tasolle, säästyisi yli 1,1 miljardia euroa vuodessa. Säästö voitaisiin sijoittaa vaikka mielenterveyspalveluihin tai hoitoon pääsyn parantamiseen”, sanoo Hyvinvointiala HALIn talous- ja veroasiantuntija Joel Kuuva.
Sote-palvelujen kustannustehokkuudessa on merkittävä hajonta. Kuuvan mukaan tehottomimman 30 kunnan vertailukelpoiset sote-menot ovat 36 prosenttia suuremmat kuin 30 parhaimman kunnan. Erot ovat vielä suuremmat palveluyksikkötasolla. Kuntien kustannusten vertailuissa on huomioitu kuntien väliset erot palveluiden tarpeessa.
”Esimerkiksi ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen yksiköissä parhaan ja heikoimman viidenneksen hintaero on 50 prosenttia. Valtava tehottomuus tarkoittaa myös suurta kehityspotentiaalia”, Kuuva muistuttaa.
Ihmisten on tiedettävä, toimivatko palvelut hyvin
Tehottomuutta luo ennen kaikkea tiedon puute. Ihmisten on tiedettävä, toimiiko terveysasema tai hoivakoti hyvin vai ei. Hyvinvointialueiden ja THL:n tulisi koota yksikkökohtaisempaa dataa palveluiden laadusta ja tehokkuudesta, ehdottaa Kuuva. Näin havaittaisiin kehitystä vaativat toimintayksiköt, ja parhaita käytäntöjä voitaisiin levittää eturivin palveluntuottajilta.
”Heitämme hyvinvointia roskiin niin kauan, kun tietojohtaminen ei toimi. Soten uusi järjestämislaki on tekemässä tähän ryhtiliikettä. Jatkossa hyvinvointialueen on seurattava muun muassa palvelujen laatua, saatavuutta ja tuottavuutta sekä vertailtava tuloksia muihin hyvinvointialueisiin. Uusien aluevaltuutettujen on vaadittava hyvinvointialueen johdolta avointa raportointia”, Kuuva sanoo.
Kuuvan mukaan hyvinvointialueen kannusteet vastuulliseen taloudenpitoon ovat vähäiset. Tämän vuoksi myös tietojohtamisen merkitys korostuu.
”Budjetin alittaminen leikkaa hyvinvointialueiden rahoitusta, kun taas budjettiylitykset palkitaan lisärahalla. Hyvinvointialueiden on keskityttävä laadun ja kustannusten läpinäkyvyyteen. Näin saadaan samalla rahalla enemmän”, Kuuva päättää.
