Suomalaiset sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat suuren moukarin alla. Ensi viikolla pidettävän kehysriihen alla on pohdittu, että hallitusohjelmassa esitelty dramaattinen leikkaus järjestöjen avustuksiin aikaistettaisiin ensi vuodelle. Hallitusohjelman mukaan tämä 100 miljoonan euron leikkaus piti tehdä vuonna 2027, mikä sekin olisi katastrofi.
Tällä hetkellä avustusten kokonaissumma on 373,6 miljoonaa euroa eli kyseessä olisi yli 25 prosentin vähennys rahoitukseen. Tämän mittaluokan harkitsemattomat leikkaukset lisäisivät merkittävästi inhimillistä pahoinvointia – ja julkisia kustannuksia tulevaisuudessa.
Järjestöt tekevät työtä, jota kukaan muu ei tee – ja jota ilman emme pärjää
Toteutuessaan leikkaukset osuisivat moniin kaikkein haavoittuvimmassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin, jotka jäävät usein julkisten palvelujen tavoittamattomiin. Sosiaali- ja terveysjärjestöt tuottavat erikoistuneita palveluja tai tarjoavat vertaistukea esimerkiksi väkivallan uhreille, päihteiden käyttäjille, vapautuneille vangeille, vammaisten lasten perheille sekä lukuisille potilasryhmille. Mielenterveyden kriisipalvelut tai erilainen etsivä työ – oli se sitten lapsille, nuorille tai yksinäisille vanhuksille suunnattua – ei ole sellaista palvelua tai toimintaa, jota julkinen sektori pystyisi itse tekemään.
Yhteiskunnassa lienee tällä hetkellä jaettu tahtotila siihen, että erityisesti nuorten pahoinvoinnin vähentämisen tulee olla prioriteetti. Järjestöjen työ on siinä vaikuttava palanen, jonka murentamisella voisi olla kohtalokkaita seurauksia.
Tehtävät ja osaaminen eivät siirry julkiselle, vaikka rahoitusta leikattaisiin
Moni tehtävä, joka kuuluisi julkisen sosiaali- ja terveydenhuoltomme vastuulle, on ajautunut järjestökentän huolehdittavaksi. Nämä tehtävät ja niiden vaatima osaaminen eivät kuitenkaan siirry hyvinvointialueille järjestöjen rahoja leikkaamalla.
Lisäksi järjestöjen toimintaa rasittaa jo valmiiksi hyvinvointialueuudistus, jonka myötä merkittävä osa kuntien aiemmin jakamista sote-järjestöavustuksista yksinkertaisesti loppui. Järjestöistä on joillain alueilla tullut uudistuksen iso väliinputoaja: kunnat ja hyvinvointialueet pallottelevat keskenään, kenelle yhteistyö sote-järjestöjen kanssa kuuluisi. Tosiasiassa yhteistyö vähentäisi julkisen puolen sote-kustannuksia, mutta koska hyvinvointialueet säästävät nyt nopeasti kaikesta mistä voivat, lopputulos ei ole rationaalinen.
Turvaverkko on oltava, jotta kukaan ei putoa matkasta
Yhteiskunnassamme on tällä hetkellä paljon patoutunutta turhautumista: keskusteluilmapiiri on polarisoitunut ja syrjäytymisriskissä olevia nuoria ja aikuisia on kymmeniä tuhansia. Järjestöt tekevät päivittäin mittaamattoman arvokasta työtä antaessaan erilaisille ihmisille kokemuksen yhteenkuuluvuudesta ja osallisuudesta. Ne toimivat turvaverkkona, joka ottaa kiinni, kun kaikki muut tahot ovat pettäneet.
Järjestöt eivät ainoastaan auta yksilöitä, vaan myös lisäävät työllään yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja sisäistä turvallisuutta. Leikkauslinjaus vaatisi laajempaa keskustelua sote-järjestöjen roolista sekä perinpohjaista vaikutusten arviointia.
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry julkaisi äskettäin ennakkotietoja vuoden 2024 järjestöbarometristaan. Kyselyn vastausten perusteella leikkaukset näyttäisivät osuvan vakavasti järjestöjen ydintoimintoihin. Tällaisia ovat SOSTEn mukaan esimerkiksi neuvonta ja tiedonvälittäminen sairaudesta, vammasta tai elämäntilanteesta, asianosaisten ja ammattilaisten kouluttaminen, kasvokkaiset tapaamiset sekä erilaiset ehkäisevät toimintamuodot.
On selvää, että hallituksen on löydettävä säästökohteita. Me HALIssa olemme koonneet ja toimittaneet kehysriiheen merkittävän määrän toimenpide-ehdotuksia, joilla lisätään sote-järjestelmän tuottavuutta ja puretaan tarpeettomia normeja, mikä tehostaa toimintaa ja johtaa myös säästöihin. Sote-järjestöiltä leikkaaminen on kuitenkin lyhytnäköistä: vaikka nyt säästöjä syntyisikin, tulevaisuudessa hintalappu niin julkisten sote-palveluiden kuin muiden välillisten kustannusten osalta on todennäköisesti paljon säästöä suurempi.
Hyvinvointialueet tekevät parhaillaan omia leikkauksiaan erityisesti peruspalveluista, ja samalla sosiaaliturvaa kiristetään. Jos lisäksi hallitus tekee järjestöleikkauksia nopealla aikataululla, on aito riski, että näiden toimien yhteisvaikutukset osuvat samoihin, jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin.
