Perjantaina julkaistiin pitkään odottamani tutkimus. ”Miten hoivataan ikääntyvä Suomi” -tutkimuksen toteutti HALIn ja muutaman ison hoivatoimijan toimeksiannosta Tampereen yliopiston gerontologian laitos. Tutkimus toi tieteelliseen päivänvaloon asioita, joita me alalla toimivat osasimmekin odottaa.
Tutkimuksen asiantuntijapaneeli arvioi, että epävirallisen hoivan määrä tulee lähivuosina lisääntymään, kun pääsy ympärivuorokautiseen hoivaan vaikeutuu entisestään. Työelämässä olevien lasten ja muiden omaisten aikaa menee enemmän ja enemmän omista ikäihmisistä huolehtimiseen. Kasvavan omaishoivan työelämävaikutuksia ei kuitenkaan ole tutkittu. Nyt olisi korkea aika. Tampereen yliopiston gerontologian professori Anu Siren arvioi tutkimuksen julkaisutilaisuudessa, että kun lasketaan työmarkkinavaikutukset ja omaisten hyvinvointi, niin pakkasen puolelle jäädään. Omasta omaisesta huolehtiminen on ehkä arvokkainta työtä, jota kukaan meistä voi tehdä, mutta sen pitää perustua vapaaehtoisuuteen, ei tilanteen sanelemaan pakkoon. Omaishoivalla ei pidä paikata palvelujärjestelmän puutteita.
Tutkimuksen iso ja samalla ilahduttava viesti oli se, että paljon on tehtävissä, kun vain tehdään ja lopetetaan voivottelu. Haastateltu hoivahenkilökunta, joista suurin osa oli lähihoitajia, suhtautui hyvin myönteisesti teknologian hyödyntämiseen hoivakotien arjessa. Kyselyyn vastanneista 80 prosenttia halusi oppia lisää teknologian hyödyntämisestä hoivatyössä. Asiakkaiden kanssa kommunikointiin ei teknologiaa kaivattu, jonka voi tulkita hoivahenkilökunnan toiveeksi käyttää vapautuva aika kasvokkain kommunikointiin ikäihmisten kanssa. Hyvä niin.
Vaikka suhtautuminen yleisesti teknologian hyödyntämiseen oli hyvin myönteistä, käytännön esimerkkejä tarjottaessa on vastauksissa nähtävissä pientä arkuutta. Esimerkiksi vain viidennes ajatteli kirjaamisen olevan hyvä kohde teknologian lisäämiselle ja asiakkaiden kuntoutuksessa ja valvonnassakin jäätiin alle puoleen. Tämä kertoo mielestäni siitä, että kun esimerkiksi tekoälyn tuomat mahdollisuudet tai robotiikka eivät vielä hoivakotien arjessa näy, niihin ei myöskään uskalleta luottaa.
Lopuksi suosikkiaiheeni, eli voisimmeko avata mahdollisimman monelle mahdollisuuden tehdä hienoimmista hienointa hoivatyötä. ” Ei tarvii olla koulutettukaan, että sä osaat pitää seuraa toiselle ihmiselle, jos sulla on oikeesti hyvä mieli ja tarkotus siihen”, sanoi tutkimuksessa haastateltu Jonna. Osui ja upposi.
Ps. Järjestämme tutkimuksesta kaikille avoimen esittelytilaisuuden maanantaina 4.3. klo 13 Teamsissa. Tilaisuudessa Anu Siren kertoo tutkimuksen keskeiset tulokset ja suositukset. Tilaisuuteen voi ilmoittautua täällä. Lämpimästi tervetuloa kuulolle!
