Tehy ja Super vaativat eilen julkisuudessa 3,6 prosentin palkankorotuksia yleisen linjan päälle seuraavaksi viideksi vuodeksi. Työntekijäliitot linjasivat, että rahat on saatava valtion varoista. Valtion varat ovat kuitenkin aina veronmaksajien varoja.
En kuitenkaan tarttunut kynään puhuakseni rahasta. Kirjoittamaan innosti Millariikka Rytkösen toinen keskeinen viesti, jonka hän nosti jälleen eilen esiin. Tehyn puheenjohtajan mukaan palkankorotukset ovat ainoa keino houkutella alalle uusia työntekijöitä. Onkohan näin, ja onko pula ihmisistä loppujen lopuksi syy työvoimapulaan?
Tartun ensin jälkimmäiseen kysymykseen. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tarvitsemme vuoteen 2030 mennessä 230 000 hoitajaa lisää eläköitymiset huomioiden. Ei sellaista määrää uusia hoitajia mistään tule. Tarvitsemme toki lisää opiskelupaikkoja, ja kansainvälisten osaajien pitää päästä nopeammin Suomen sote-työmarkkinoille. Uudet työntekijät eivät ongelmaa kuitenkaan yksin ratkaise.
Se mikä ratkaisee, on uusi tapa ajatella. Hoitajapulan lisäksi meillä on pulaa kohtuullisesta sääntelystä. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa laki sallisi erilaisten sote-alan ammattilaisten ja alalle koulutettujen fiksun hyödyntämisen hoivatyössä, mutta AVIt ja Valvira katsovat tietävänsä paremmin. Hoivakotien työvoimapula helpottaisi heti, jos hoiva-avustajia saisi yksityisellä puolella käyttää yhtä paljoin kuin kunnallisella puolella. Mitään järkevää selitystä sille, miksi samat säännöt eivät päde julkiselle ja yksityisille puolelle, en ole koskaan saanut.
Toinen iso ratkaisu on uusi tapa tehdä. Kaikkialla maailmassa palvelualat automatisoituvat ja digitalisaatiota hyödynnetään ihmisten auttamiseksi. Hoito- ja hoivatyössä tarvitaan aina kohtaamista ja läsnäoloa, mutta esimerkiksi digitalisaation täysmääräinen hyödyntäminen esimiestyössä vapauttaa sairaanhoitajia tekemään sitä työtä, jota varten he alalle hakeutuivat. Summa summarum, työt järkevästi järjestämällä ja tolkuttomasta sääntelystä luopumalla nykyiset hoitajat pääsevät paremmin asiakas- ja potilastyöhön.
Mikä sitten houkuttelee ihmisiä alalle? Minun ei tarvitse arvata, tiedän. Olen tehnyt töitä vuosia perushoitajana, sairaanhoitajana ja osastonhoitajana. Työn merkityksellisyys, asiakkaat ja potilaat sekä työyhteisö tekivät työstä mielekkään. Aikaa on toki omista hoitajapäivistäni kulunut, mutta eilen Helsingin Sanomissa Terveystalon Matias Pälve kertoi heidän kilpailuvalttinsa. Tutuilta kuulostivat.
