Sosiaalivakuutus-lehden Asiantuntija-palstalla otsikoidaan 4.9, että sote-palvelujen valinnanvapaus on harkittu riski. Jutussa haastatellaan taloustieteilijä Otto Toivasta, joka esittää useita huolia valinnanvapauteen liittyen. Tarkemmassa tarkastelussa huolet ovat kuitenkin turhaa pelottelua.
Toivasen ensimmäinen huoli liittyy pienten taajamien palveluihin. Toivanen kysyy, tuleeko alle 3 000 asukkaan taajamiin yksi vai viisi sote-keskusta. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan pienikin sote-keskus tarvitsee reilun 3 000:n henkilön asiakaspohjan. Paikallisesta terveyskeskuksesta muovautuva julkinen sote-keskus jäänee useilla pienillä paikkakunnilla ainoaksi varsinaiseksi sote-keskukseksi. Valinnanvapauden ja kilpailun hienous kuitenkin on, että tuottajilla on paremmat kannusteet asiakaslähtöisyyteen. Tämä voi tarkoittaa esim. parempia etäpalveluja tai terveysbusseja, joista haja-asutusalueet hyötyvät eniten. Varsinaiset sote-keskukset nousevat pääsääntöisesti nykyisille terveyskeskuspaikkakunnille.
Mikään tuottaja ei voi jättää vastuulleen kuuluvia tehtäviä tekemättä. Mikäli tuottaja näyttäisi asiakkaalle ovea, tuottaja olisi hyvin nopeasti entinen.
Taloustieteilijä Toivasen kolmas huoli koskee valinnanvapautta ydintä. Toivanen epäilee, että asiakkaat eivät osaa vertailla terveyspalveluja. Todellisuudessa asiakkaan kyky vertailla palveluntuottajia on samaa luokkaa kuin muissakin palveluissa, vaikkapa kirves- tai putkimiehen palveluissa. Sote-keskuksen valinnassa on vielä useita helpottavia tekijöitä: kaikissa sote-keskuksissa on vähintään tietty palveluvalikoima ja asiakasmaksut ovat kaikkialla samat. Mikäli ihminen ei kykene esim. sairauden takia valitsemaan palveluntuottajaa, maakunnan liikelaitos selvittää asiakkaalle parhaan tuottajan yhteistyössä läheisten kanssa.
Valinnanvapaus on käytössä jo nyt
Lääketieteellisen laadun todentaminen on tavalliselle ihmiselle vaikeaa, mutta niinhän se on jo tällä hetkellä. Terveyspalvelujen valinnassa asiakkaan tilannetta helpottaa se, että sutta ja sekundaa on erittäin harvoin tarjolla. Tämä perustuu suomalaisen terveydenhuollon ammattihenkilöiden korkeaan osaamiseen ja palveluntuottajien tarkkaan valvontaan. Asiakkaat vertailevat palveluntuottajia itse asiassa jo nyt. Esimerkiksi Helsingissä julkista suun terveydenhoitoa toteuttaa palvelusetelin kautta 30 yksityistä palveluntuottajaa, joista asiakas valitsee itselleen sopivimman.
Toivasen yksi ratkaisu on, että maakunta voisi kilpailuttaa kaikki terveyspalvelunsa ja ostaa ne pakettina yhdeltä yritykseltä. Tämä johtaisi alueellisiin tuottajamonopoleihin. Parempi lopputulos saavutetaan laaja-alaisemmalla kilpailulla asiakkaiden valinnanvapauden kautta. Pienikin yhteisö voi perustaa sote-keskuksen tai toimia yksittäisen asiakassetelipalvelun tuottajana. Rahkeita koko terveyspalettiin on harvalla toimijalla.
