Viime aikoina julkisessa keskustelussa on näkynyt kiivasta yksityisen ja julkisen terveydenhuollon vastakkainasettelua. Julkisten terveyspalveluiden rahoitus on riittämätöntä, ja samaan aikaan koko sote-järjestelmämme kustannukset kasvavat voimakkaasti. Haastavassa tilanteessa on helppo kaivautua ideologisiin poteroihin ja etsiä syyllisiä. Hyödyllisempää olisi kuitenkin etsiä ratkaisuja yhdessä – hoitoa tarvitsevien ihmisten eduksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen aineiston mukaan maaliskuun lopussa yli 150 000 asiakasta odotti kiireettömän erikoissairaanhoidon hoitoa tai hoidontarpeen arviointia. Se tarkoittaa yli 150 000 ihmistä, jotka elävät päivittäin jonkin vaivan tai huolen kanssa, koska julkinen terveydenhuolto on ruuhkautunut. Yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin välillä voisi auttaa näitä ihmisiä ja koko kuormittunutta järjestelmää, mutta se vaatii mahdollistavaa lainsäädäntöä.

Hyvinvointialueilla on oltava aito mahdollisuus valita

Hallituksen sairaalaverkkouudistusta koskeva esitys on parhaillaan lausunnoilla. Se pitää sisällään sairaalaverkon lisäksi palvelujen tuotantoa koskevia ehdotuksia. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan säännösmuutoksilla halutaan varmistaa, että julkinen ja yksityinen terveydenhuollon kapasiteetti hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti.

Toivomme, että tämä todella pitää paikkansa, sillä esityksestä saa valitettavasti nykykäytäntöjä selvästi rajoittavan kuvan.

Tällä hetkellä esimerkiksi HUSin alueella on käytössä palveluseteli lonkan tekonivelleikkaukseen, mutta – jos hallituksen esitys menee läpi tällaisenaan – tämä ei näyttäisi jatkossa olevan enää mahdollista. Jotta tällainen tilanne vältetään, säännösten muotoilua tulee tarkentaa niin, että toimeenpano vastaa tavoitteita. Hyvinvointialueille pitää antaa aito mahdollisuus tehdä vapaasti valinnat, miten tuottaa oman alueen asukkaille sopivimmat ja kustannusvaikuttavimmat palvelut, jotta asiakkaat saavat tarvitsemansa avun. Hyvinvointialueilla on tähän paras osaaminen ja tietämys.

Nykyisten terveydenhuollon haasteiden ratkaisemisessa ja hoitojonojen lyhentämisessä, myös erikoissairaanhoidossa soveltuvin osin, tarvitaan edelleen kaikki mukaan. Meidän tulisi yhteiskuntana huolehtia, että ihmiset saavat laadukasta hoitoa, kun he sitä tarvitsevat. Yksityinen terveydenhuolto voi toimia hyvinvointialueilla strategisena kumppanina täydentäen julkisen sektorin tarjoamia palveluita ja auttaa rakentamaan vaikuttavaa terveydenhuoltojärjestelmää Suomessa. Tämä vaatii kuitenkin tahtoa ja yhteistyötä yli sektorirajojen.