TAUSTA. Suomen väestö vanhenee, ja sote-palveluiden tarve kasvaa. Hyvinvointiala HALI ry:n ekonomisti Tiina Kanerva: “Sote-palveluissa on valtava henkilöstöpula, ja väestön ikääntyessä hoivan ja hoidon tarve lisääntyy. Tilanteeseen saataisiin parannusta, mikäli niukat resurssit käytettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla.”
HAASTE. Eri palveluntarjoajien kustannuksia on vaikeaa vertailla. Julkisten tuottajien kustannukset eivät ole läpinäkyviä, eikä niiden mittaamiseen ja vertailemiseen ole yhtenäisiä tapoja.
Palveluntarjoajia voisi vertailla, kun käytössä olisi tietoa
- kustannuksista
- hoidon vaikuttavuudesta
- kustannusvaikuttavuudesta eli käytännössä siitä, miten paljon hyvinvointia on tuotettu tietyllä rahamäärällä.
MIKSI VERTAILTAVUUS ON TÄRKEÄÄ? Kanerva: “Kun kustannukset ja palvelun laatu ovat selvillä, on mahdollista tarkastella, missä tehdään laadukasta työtä kustannustehokkaasti.” Sen seurauksena voidaan
- ottaa mallia parhaista tavoista
- valita paras palveluntuottaja
- kohdentaa verovarat paremmin.
“Pohjimmiltaan on kyse siitä, että saataisiin olemassa olevilla resursseilla hoidettua ihmisiä mahdollisimman hyvin.”
ERILAISET LÄHTÖKOHDAT. Hyvinvointialueiden kesken on suuria eroja siinä, miten hyvin oman palvelutuotannon kustannukset tunnetaan. “Keskustelujemme perusteella selvitystyötä on joillain alueilla lähdetty tekemään, mutta yhtenäinen malli puuttuu.”
RATKAISU: Lakiin kirjattu valtakunnallinen malli kustannusten laskemiseen. Mallissa määriteltäisiin, mitkä kustannukset pitää selvittää mistäkin palveluista. Olennaista on, että muodostuisi kuva oikeasti toteutuneista kustannuksista, kuten
- henkilöstökulut sairauspoissaoloineen ja henkilöstövuokrauksineen
- kiinteistökulut
- hoivavuorokausikohtaiset kulut esimerkiksi vanhustenhoidossa.
“On erittäin huolestuttavaa, että hyvinvointialueet joutuvat tekemään päätöksiä ilman oikeaa tietoa palvelujen tuotannon kustannuksista. Kustannusten laskennan mallin kirjaamisella lakiin on jo kiire.”
Tietämättömyys kustannuksista näkyy konkreettisesti palveluasumisessa – “50 prosentin ero ei selity millään”
Ympärivuorokautisen palveluasumisen eli jatkuvaa tukea tarvitsevien ikääntyneiden asumisen kustannukset ovat hyvin erilaiset, kun verrataan julkisen tuotannon kustannuksia yksityisen palvelutuotannon kustannuksiin julkiselle sektorille. Hyvinvointiala HALI ry:n selvityksen mukaan
- julkisen tuotannon kustannus on keskimäärin noin 30 prosenttia korkeampi kuin yksityisen
- joillakin alueilla ero voi olla jopa 50 prosenttia.
Tiina Kanerva: “Näin suuret kustannuserot eivät selity millään.
- Ympärivuorokautinen palveluasuminen on erittäin tarkasti säännelty, ja esimerkiksi sama henkilöstömitoitus koskee kaikkia.
- Yli kaksi kolmasosaa hoivan kustannuksista syntyy juuri laissa määritellystä henkilöstöstä.”
KUSTANNUKSET PEITOSSA. Kanervan mukaan kaikkia julkisen tuotannon kustannuksia ei oteta huomioon, kun eri palveluntuottajia vertaillaan. Huomioimatta voi jäädä esimerkiksi kiinteistöihin ja kohonneeseen henkilöstömitoitukseen liittyviä kuluja.
“Monet yksityiset toimijat ovat ajautuneet hyvin ahtaalle.”
- Hyvinvointialueet (aiemmin kunnat) ostavat yksityisiltä palveluja vertaamalla hintoja oman tuotannon kustannuksiin.
- Kun oman tuotannon kustannukset eivät vastaa todellisuutta, yksityiseltä vaaditaan samaa hintatasoa, jolla palvelua ei pystytä tuottamaan.
- Kiihtynyt inflaatio uhkaa kasvattaa eroja entisestään.
SAMALLE VIIVALLE. Väestön ikääntyessä ympärivuorokautisen hoivan tarve kasvaa, joten kaikkia palveluntuottajia tarvitaan.
“On erittäin tärkeää, että hoivan kustannuksia päästään aidosti vertailemaan. Siten eri palveluntuottajat pystyvät toimimaan samoista lähtökohdista. Näin varmistetaan, että kaikkia resursseja voidaan käyttää ja hoivaa on tarjolla tarvitseville jatkossakin.”
Artikkeli on julkaistu alun perin MustReadin eduskuntavaalikirjeessa 16.2.2023.
