Sosiaali- ja terveydenhuollon on povattu olevan yksi seuraavista toimialoista, joita digitalisaatio tai automatisaatio tulevat mullistamaan. Sosiaali- ja terveyspalvelut perustuvatkin hyvin suuressa määrin ihmisten fyysiseen kohtaamiseen ja käsityöhön, joten teoreettista potentiaalia muutokseen on. Herää kysymys, miten palvelutuotanto tulee muuttumaan ja millaisella politiikalla tulevaisuuteen tulee varautua?
Digitalisaation nyrkkisääntö on seuraava: digitalisaatio vie tehtäviä, ei työpaikkoja. Otetaan esimerkki: lääketieteellinen kuvantaminen on erikoisala, jossa povataan suurta muutosta. Tekoäly onkin tehnyt eräissä testeissä radiologeja tarkempia diagnooseja, mutta kuvan tulkinta on vain yksi vaihe, joka vie pienen osan koko kuvantamisprosessin ajasta. Kaikki muut vaiheet, kuten asiakkaan vastaanottaminen, valmistelu ja asettelu kuvattavaksi ovat asioita, jotka eivät roboteilta suju. Teollisuusrobotti ja murtuneen jalan käsittely eivät kuulosta hyvältä yhdistelmältä.
Automatisaatiosta helpotusta lääkärin hallinnolliseen työtaakkaan
Jokaisen sote-alan työntekijän työpäivä koostuu tehtävistä, joista osan voi automatisoida ja osan ei. Tehtävät, jotka vievät eniten aikaa, kannattaa automatisoida ensin. Varsinkin tehtävät, jotka vievät kalleinta, eli lääkäreiden aikaa.
Monille lääkärissä käyneille lienee tuttu kokemus seurata sivusta, kun lääkäri viettää puolet vastaanottoajasta näppäimistöllä kahta sormea hitaasti käyttäen. Tätä päivää ovat asiakkaan etukäteen täyttämät esitietolomakkeet ja tietojärjestelmät, jotka rakentavat potilaskertomuksen automaattisesti lääkärin muutamalla napinpainalluksella.
Digitalisaation myötä työpaikat siis pysyvät, mutta duuni vähenee – tai pikemminkin painottuu asiakkaan auttamiseen. Kuulostaa aika hyvältä diililtä työntekijän näkökulmasta. Lääkäriliiton ja Tehyn jäsenistä kolme neljäsosaa uskookin, ettei tekoäly heikennä heidän työllisyystilannettaan. Parhaita työntekijöitä digitalisaation näkökulmasta ovat ne, jotka pystyvät tukemaan omien tehtäviensä automatisointia ja ottamaan haltuun uusia tehtäviä.
Digitalisaatio tai automatisaatio eivät kuitenkaan ole vielä tuoneet yhteiskunnan kovasti kaipaamaa tehoa sote-palveluihin.
Tilastokeskuksen mukaan tuottavuus on laskenut 2000-luvulla sosiaalipalveluissa 10 ja terveyspalveluissa 20 prosenttia.
Digitalisaation suurin este onkin ollut kestämätön politiikka. Toimintojen digitalisointi ja automatisointi vaatii investointeja, mikä edellyttää toisaalta riittävää asiakasmäärää ja toisaalta vakaata toimintaympäristön näkymää. Pienet sote-järjestäjätahot sekä kymmenen vuotta putkessa ollut sote-uudistus eivät ole hedelmällinen maaperä pitkäjänteiselle kehittämiselle.
Sama korvaus jokaiselle tuottajalle ja valinnanvapaus asiakkaalle
Yksityisten palveluntuottajien kannusteet digitalisaatioon ovat tällä hetkellä julkista suuremmat. Yksityinen saa pitää mahdollisen tuottavuuskasvun tuoman voiton, kun julkinen yksikkö saa nähdä seuraavan vuoden budjettinsa pienenevän kovalla työllä hankittujen kustannussäästöjen verran. Julkinen ja yksityinen on tuotava samalle viivalle. On saatava sama korvaus jokaiselle tuottajalle ja valinnanvapaus asiakkaalle.
Nämä elementit ja digitalisaatiota edistävän politiikan avaimet on leivottu sote-uudistukseen. Aika näyttää, onko hallituspuolueilla kanttia luoda mahdollisuudet tuottavammille sote-palveluille. Yksityiset tuottajat ovat ainakin valmiina ottamaan haasteen vastaan.
